sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen

Tuoreimman Nobel-voittajan viimeisin teos vuodelta 2015, alkuperäisnimi The Buried Giant. En ole ennen Ishiguroa lukenut, mutta vuoden 1989 The Remains of the Dayn elokuvaversio on tuttu. Romaani sijoittuu Britannian keskiaikaan, kuningas Arthurin aikakaudelle. Saksit ja keltit viettävät rauhallista rinnakkaineloa alkukantaisissa oloissa. Alueella esiintyy omalaatuista muistinmenetystä, ihmiset eivät muista menneisyyttä, eivät vanhoja kaunojakaan. Päähenkilöinä on iäkäs pariskunta, joka lähtee etsimään muualla asuvaa poikaansa. He eivät vain oikein muista missä. Helppolukuinen vaellustarina, jossa on toimintaa, mutta myös yliluonnollisia aineksia. Ei onneksi kovin paljoa, en voi sietää fantasiafiktiota. Unenomainen surumielinen tunnelma, romaani on tosiaankin nopea lukea, mutta kokemus ei ole kovin nautittava. Loppuratkaisu on elegantti, mutta varsin odotettu eikä täysin tyydyttävä. Ishiguro on käännettynäkin selvästi huippukirjoittaja ja tarinassa on syvällisiä teemoja pysyvää rauhaa myöten. Lievää keinotekoisuutta kokonaisuudessa on. En siis suuremmin innostunut, tuskin perehdyn Ishiguroon tätä enempää.

Ei kommentteja: