keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Sessio #5: Olutmatkailu, yhteenveto

Olutbloggaajien viidentenä sessiokirjoitussarjan aiheena oli olutmatkailu. Kirjoitukset olivat taas monipuolisia ja varsin erilaisia keskenään. Ehkä olisin odottanut enemmän kotimaan olutmatkailua kuvaavia juttuja ja pohdiskelua uusien suomalaisten pienpanimoiden mahdollisuuksista synnyttää maahan olutturismia. 
 
Brewniversen Jani näytti miten lyhyestäkin matkasta ei-niin-lupaavaan kohteeseen otetaan maksimaaliset olutkokemukset haltuun. Kyseessä oli yhden yön keikka pohjoisnorjalaiseen Bodøn kaupunkiin, jossa vielä useat anniskelupaikat olivat vierailuaikana kiinni. Matkaa edelsi mittava taustatyö, mutta kuten usein käy, käytännössä suunnitelmat muuttuivat. Kertomus kääntyy välillä surrealistisen runolliseksi, mutta lopulta oluttakin löytyy.
 
Brewniverse intoutui tuottamaan sessioon toisenkin kontribuution. Kirjoittajana Tromssassa asuva suomalainen Mats Granskog, joka raportoi tuoreelta reissultaan Oregonin olutmetropoli Portlandin lukemattomista houkutuksista. Portland on itsellänikin tämän vuoden ohjelmassa, joten kirjoitus vain lisäsi odotuksia. 
 
Helppoa Juotavaa ei jaaritellut turhia, vaan iski kartalle paikat, joissa olutta on tullut nautittua. Blogisti ulkoisti asiaa samalla Olutkulttuuriseuralle, jolta täydentyi vielä kattavampi karttanäkymä. Esimerkkeinä erityisen kiinnostavista olutkohteista blogissa nousivat Boston ja Bamberg.
 
Loppasuiden Jussi ja Marjut muistelivat parhaiten mieleen jääneitä olutmatkojaan. Mukana on Guinnessin ja Carlsbergin tapaisia jättipanimoja, mutta myös Gotlandsin ja Malmgårdin tyylisiä pienvalmistamoja. Tarinoissa esiintyy niin kommunikaatiokatkoksia kuin natsisymbolejakin.
 
Olutkoira tarttui aiheeseen totutun syvällisellä otteellaan. Postaus käynnistyy lähes pastoraalisella pienoisnovellilla Pohjois-Ranskasta. Toisaalta Olutkoira pelkää perinteisten olutmatkailukohteiden häviävän olutglobalisaation myötä, mutta toisaalta kiinnostavia uusia olutkohteita on ilmaantunut lähes kaikkiin maihin. Myös kiinnostus oluen vanhempiin perinteisiin on lisääntymässä craft-buumin myötä.
 
Tuopillinen kertoi lukijoille kolme hyvää syytä olutmatkailuun. Tiivistettynä ne ovat: olut on ulkomailla parempaa, baarit ovat ulkomailla parempia ja panimokierroksetkin ovat parempia. Näin kiteytettynä juttu kuulostaa hieman provosoivalta ironialta, mutta kirjoittaja tuntuu olevan tosissaan.
 
Ölmönger otti hieman erilaisen tulokulman aiheeseen ja argumentoi, miksi hänellä ei ole rahaa tai aikaa olutmatkailuun. Toisaalta hän ei pidä olutta riittävän tärkeänä yllykkeenä lähteä rasittavalle matkalle. Yleisemminkin hän arvostaa enemmän muita asioita kuin matkailua. Loppunousuna postaus kuitenkin esittelee täysiverisiä olutpornokuvia tuoreilta reissuilta Turkuun, Tampereelle ja Helsinkiin. 
 
Hankala Asiakas ei postauksessaan suoraan maininnut osallistuvansa sessio-sarjaan, mutta oikeaan aikaan julkaistu matkatarina sopi tällä kertaa teemaan erinomaisesti. Blogisti kertoi, miten saavutetaan yksi maailman himotuimmista sesonkioluista, Russian River -panimon Pliny the Younger. Se (voi) tarkoittaa yli 30 tunnin lentomatkaa Kaliforniaan, sitten heräämistä aamuneljältä ajamaan Santa Rosan panimokaupunkiin, jossa edessä on vielä kuuden tunnin jonottaminen. Tällainen ponnistelu ei voi olla vaikuttamatta oluen maistelukokemukseen.
 
Itse muistelin, kuinka matkailuharrastukseni muuttui 1990-luvulla olutpainotteisemmaksi. Kirjojen ja lehtiartikkeleiden jälkeen netti mahdollisti optimaalisen tehokkuuden olutetsinnässä. Mutta vain teoriassa, käytännössä matkailussa on edelleen ennalta-arvaamattomuutta. Välillä pakkomielteiseksi päässyt olutmatkailu on nyt ehkä tasaantunut asetelmaan, jossa elämä on hauskempaa matkustamalla ja matkustaminen hauskempaa oluita juoden.
 
Vielä loppukaneettina tuore omakohtainen epäsuora kokemukseni olutmatkailun siunauksellisista seurauksista. Huomaavainen olutmatkailija (jollainen itse en ole) muistaa myös kotimaan rannalle jääneitä. Pääsin kahtena viime viikonloppuna nauttimaan sekä Torontossa käyneen Timo Alasen että Bostonissa kurvanneen Janne Keskisarjan erinomaisista oluttuliaisista.

Ei kommentteja: