Kari-Jukka Kärsä Koivistoinen löi viimeisimmällä Kotkan vierailulla kouraan tuoreen kirjan Arto Tolsasta. Kiitoksia kovasti! Tolsasta ja muista Kotkan futissankareista onkin tullut jutusteltua jo aiemmilla vierailuilla. Muttilaisen kirja on vuodelta 2020. Hän on haastatellut mittavasti Tolsan aikalaisia ja tutkinut tarkkaan futistilastoja ja muita arkistolähteitä. Aulis Rytkönen oli ensimmäinen pitemmän ammattilaisuran pelannut suomalainen 1950-luvulla, mutta 1970-luvulla Tolsakin oli vielä pioneeri. Kukaan muu suomalainen ei silloin noussut samalle tasolle kuin menestyksellä 1969-79 Belgian Beerschotissa pelannut kotkalainen. Muttilainen käy tarkasti läpi Tolsan lyhyeksi jääneen elämän ja varsinkin kaikki edustustason ottelut.
Tolsa syntyi 9.8.1945, Nagasakin pommituspäivänä. Yksinhuoltajaäiti, kaksi vanhempaa velipuolta. Suomenruotsalainen isä on jäänyt hämärän peittoon, Tolsa on äidin tyttönimi. Tolsa oli kuukauden vanhempi kuin Franz Beckenbauer, jonka jalanjäljissä Tolsa sitten noin 1973 kohosi eurooppalaiseksi huippuliberoksi. Muttilaisen kirjassa heti alussa säväyttää nimi Nestori Miikkulainen, Nepa, Tolsan lapsuuden pelikaveri, 10 vuotta vanhempi. Nimi on näköjään siirtynyt Junnu Vainion laulussa norpan kaverin nimeksi, koska Miikkulainen oli Vainion naapuri. Miikkulainen ei muuten ollut vanhapoika.
1952 Kotkassa pelattiin neljä olympialaisten futismatsia. Neuvostoliitto - Bulgaria 2-1, (maalintekijänä paremmin jääkiekkoilijana mainetta kerännyt Vsevolod Bobrov, katsojia 10 637, edelleen voimassa oleva ennätys, kokoonpanossa myös mm. Igor Netto ja Anatoli Iljin, Bulgarialla esim. MM-kisoissa 1962 ja 1966 pelannut Ivan Kolev), Egypti-Chile, Brasilia-Luxemburg 2-1 (kentällä tulevat maailmanmestarit sentteri Vavá ja puolustaja Zózimo sekä MM-kisoissa 1954 pelannut Humberto, vaihtomiehenä myöhemmin Barcelonassa ja Real Madridissa pitkän uran tehnyt Evaristo) ja Unkari-Turkki 7-1 (Puskás teki kaksi maalia, hän on varmaan maineikkain Kotkassa pelannut futaaja, kokoonpanossa tietysti myös muut Unkarin ykköstykit Grosics, Buzansky, Lantos, Lorant, Bozsik, Zakarias, Kocsis, Palotas, Czibor. Puuttui siis vain oikeastaan penkillä istuneet Nandor Hidegkuti ja Laszlo Budai, joiden paikalla Palotas ja keskikentällä tuntemattomampi Lajos Csordas). Epäselväksi jää näkikö Tolsa näitä pelejä 7-vuotiaana, mahdollista se on.
Rikkinäistä koulumenestystä seurasi vaihtelevat duunarihommat, mutta jalkapallo oli aina tärkeintä. 186-senttisenä ja kohtuullisen taitavana sentterinä Tolsa niitti välitöntä menestystä. KTP:n miesten edustusjoukkueeseen murtautuminen kesällä 1962 alle 17-vuotiaana Suomensarjassa. Nousu samantien mestaruussarjaan ja 43 maalia keskushyökkääjänä. Ensimmäisellä mestaruussarjakaudella 1963 13 maalia. 1964 vuoroon A-maajoukkuedybyytti ja SM-sarjan maalikuninkuus 26 maalilla. Ailahtelevia otteita sitten 1965-66, Tolsa näyttää olleen jatkuvasti vierasyleisöjen ja lehdistönkin hampaissa, jonkinlaisen flegmaattisuuden takia. KTP:tä epäiltiin myös usein sopupeleistä, loppukaudesta tuli omituisia tappioita putoamisesta kamppaileville joukkueille. Tolsa meni naimisiin syksyllä 1966 ja maajoukkueen sentteripaikka vakiintui EM-karsinnoissa 1967. Tässä vaiheessa Muttilaisen melko luettelomainen esitys alkaa olla varsin puuduttavaa luettavaa.
Hieman kuohkeutta tarinaan tulee 1960-luvun lopulla, kun ammattilaiskentät aukeavat. Tytär syntyy 1967, MM-karsintaotteluita Belgiaa vastaan ja Tolsa äänestetään kunnallisvaaleissa Kotkan valtuustoon demareiden listalta. Koripalloa pelataan talvella sarjatasolla. 1969 Tolsa tekee maalin Espanjaa vastaan kuuluisassa MM-karsintavoitossa. Belgia-pelit vakuuttavat Beerschotin kykyjenetsijät. Antwerpeniläinen Beerschot ei ollut aivan Belgian kärkijoukkkueita, mutta 1970-luvulla Belgian sarja oli varsin kovatasoinen. Anderlecht ja Club Brugge pelasivat säännöllisesti eurocupien finaaleissa eikä Standard Liègekään kaukana ollut, vaikka 70-luku ei sen parasta vaihetta ollutkaan.
Länsisaksalainen MM-tähti Lothar Emmerich siirtyi samaan aikaan Beerschotiin kuin Tolsa. Belgiassa sai kentällä silloin olla vain kaksi ulkomaalaispelaajaa. Ensimmäinen Tolsan kausi kuluikin reservijoukkueessa. Seuraavalla kaudella 1970-71 Tolsa pääsi kentälle 12 ottelussa ja teki maalin Beerschotin voittaessa Belgian cupin. Kolmannella kaudella pelejä hieman enemmän ja pelipaikka vaihtuu kärjestä keskikentälle. Lopullinen läpimurto vasta 1972-73, kun Tolsa siirretään liberoksi ja Emmerich siirtyy Itävaltaan. 30 peliä liigassa ja suomalainen arvioidaan hollantilaisen supertähden Rob Rensenbrinkin jälkeen sarjan parhaaksi ulkomaalaiseksi. Liberona peli alkaa kulkea myös maajoukkueessa. Muttilaisen kirjassa saa runsaasti tilaa onnistunut maaottelu Ruotsia vastaan Halmstadissa 1973, 1-1. Tolsa eliminoi Åtvidabergin tähtikärjen Ralf Edströmin. Saattoi olla, että näin televisiosta tämän matsin, ja siis Tolsan peliä ensi kerran.
Tolsan huippuvaihe kesti loppujen lopuksi vain noin nelisen vuotta. Beerschotin valmentajaksi tuli 1974 entinen pelaajalegenda Rik Coppens ja Tolsa sai lisää vastuuta. Hyökkäyksiä päättämään hankittiin MM-kisoissa säväyttänyt haitilainen Emmanuel Sanon. Varmuudella näin Tolsan peliä syyskuussa 1974 EM-karsinnassa Puolaa vastaan, Grzegorz Lato teki ratkaisumaalin Tolsan virheestä. Samassa kuussa Helsingissä Tolsa otti yhteen Hollannin Cruyffin ja Neeskensin kanssa. Vuoden 1980 haastattelussa Tolsa piti pahimpana vastustajanaan Rob Rensenbrinkiä, siis Cruyffia ja Latoa kovempana.
Vaikeudet alkoivat 1976. Kesäkuussa Tolsa ehti olla MM-karsinnassa kentällä Helsingissä, kun Kevin Keegan teki kaksi maalia 1-4 -tappiossa. Sitten särkyi polvesta nivelsiteet ja edessä leikkauksen jälkeen puolen vuoden pakkolepo. Niukassa Wembley-tappiossa syksyllä Tolsa ei siis ollut mukana. Toinen polvi särkyi heti tammikuussa 1977. Tolsan piilevät alkoholiongelmat kärjistyivät tässä vaiheessa. Tolsa oli palaamassa Suomeen 1978, mutta teki vielä vuoden jatkosopimuksen. Onnistunut ratkaisu, ehjä viimeinen kausi Beerschotissa ja toinen Belgian cup-voitto 1979 kapteenin paidassa.
Tolsa palasi KTP:hen keskikesällä 1979 ja juopottelu alkoi lähteä lopullisesti käsistä. Jopa rattijuoppoustuomio heti syksyllä. Maajoukkueessa pelit vielä jatkuivat, mm. tasapeli lumisessa Moskovassa loppusyksystä. Talvella maajoukkueen mukana Meksikossa, Bermudalla ja Lähi-idässä. Kotkan paidassa cup-voitto 1980, finaalissa Tolsa teki kaksi maalia. Muttilaisen mukaan Tolsa dokasi rankasti jopa finaalia edeltävänä iltana. Varsin hämmästyttävästi Tolsa jatkoi vielä kansallisella huipulla 1981, vaikka ei nähnyt koko vuonna selvää päivää.
KTP:ssä siis vakiomies kesällä 1981, jopa MM-karsintapeleissä Bulgariassa ja sitten Länsi-Saksaa vastaan Lahdessa 24.5.1981. Suomi hävisi 0-4 ja Tolsa otettiin vaihtoon tauolla. Valmentaja Esko Malm antoi pelin jälkeen lausunnon, että siinä oli sitten Tolsan ura maajoukkueessa. Näin kävikin. Vuosia myöhemmin Malm kertoi ulostulolleen motiiviksi sen, että oli kuullut Tolsan viikkoja jatkuneesta ryyppyputkesta. Viimeiset kansainväliset pelit Tolsa pelasi Cup-voittajien cupissa korsikalaista Bastiaa vastaan. Kotkassa Tolsa piti kamerunilaistähden Roger Millan pihdeissä, mutta vieraspelissä tuli takkiin 0-5. Hieman hämmästyttävästi muutkin kotkalaispelaajat dokasivat menolennolla kohti Korsikaa. Bastiassa kotijoukkueen "kannattajat" vilauttivat autojen peräkontista konetuliaseitaan ja häiritsivät muutenkin Kotkan poikia. Ilmeisesti asialla ihan Unione Corsen edustajia.
Syksyllä 1981 sitten lopulta avioero, Tolsalla oli tässä vaiheessa jo kolme lasta. Helmikuussa 1982 potkut Kotkan liikuntatoimeen järjestetystä suojatyöpaikasta. Tolsa ei harjoitellut talvella ollenkaan. Keväällä 1982 KTP:hen saapuivat Etelä-Amerikasta perulainen Augusto Palacios ja argentiinalainen Marcelo Houseman, maailmanmestari Rene Housemanin pikkuveli. Tolsa innostui vielä kerran ja ilmoittautui jatkamaan uraansa, kun saa rinnalleen "ammattimiehiä". Sellainen Palacios olikin, kuusi maaottelua Perun kovassa ryhmässä. Houseman puolestaan osoittautui röyhkeäksi huijariksi, piti olla pelimies, olikin vain velimies. Pahasti lässähti Tolsankin viimeinen kausi, koko kaudella vain kerran kentällä Kuopiossa. Näin KTP:n pelaavan syksyllä 1982 Oulun Raatissa, kentällä Palacios ja puolalaispakki Stanisław Sobczyński. En siis ehtinyt nähdä Tolsaa koskaan livenä.
Muttilaisen mukaan Tolsan päihdeongelmia syvensivät piristeet. Ilmeisesti Belgian liigassa Beerschot tarjoili pelaajilleen amfetamiinia. Vihjeitä tällaisesta on muualtakin, mutta eihän todisteita ole. Tolsan raivokohtaukset ja muukin arvaamattomuus viittaavat siihen, että ehkä pelkästään alkoholilla ei menty. Epäselväksi jää, joiko Tolsa Belgiassa laatuoluita. Oletettavasti Antwerpenissa ainakin De Koninckia, koska sitä oli niin laajasti tarjolla, jo 70-luvulla.
Arto Tolsa kuoli 30.3.1989 43-vuotiaana. Tapaus uutisoitiin äkillisenä sairauskohtauksena. Muttilainen toteaa kuolinsyyksi itsemurhan. Aika surullista luettavaa, mutta todella merkittävän uran Tolsa sai aikaan. Ammattilaisjalkapallossa ei liikkuneet suuret rahat vielä 1970-luvulla. Tuskinpa rahakaan olisi silti auttanut. Huippu-urheijoilla ei ollut silloin uran päätyttyä mitään suojaverkkoa ja eihän Tolsan tapaus ainutlaatuinen ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti