Session neljäntenä oluena belgikamaa, 6,8 %, varsin vaaleaa, lievästi sameaa. Maussa hedelmäisyyttä ja belgiestereitä. Tässä on makua, täyteläisyyttä ja ryhtiä paljon enemmän kuin kolmessa aiemmassa oluessa yhteensä. En ymmärrä, miksi Mad Hopperin jenkkityyliset oluet ovat niin tyrmistyttävän tylsiä. Niin on ollut koko panimon ajan. Luulin joskus, että syynä on soveltuvuus ruokajuomiksi. Mutta eihän kaikkia tarvitsisi tuhlata siihen, kun tällaiseen saisoniin sentään saadaan makua. Viisi Penniä, 6.8.2023.
1 kommentti:
It's a riddle wrapped in a mystery inside an enigma
-Juha
Lähetä kommentti