Näin tämän poliittisen trillerin ensi-iltakierroksella 1982, enkä tykännyt yhtään. Tendenssimäisiä elokuvia tehtiin silloin(kin) paljon, mutta Missing oli omaa luokkaansa. Chilessä 1973 pilveä polttelevat jenkkiradikaalihipit ovat yleviä jalomielisiä vapaustaistelijoita. Tarinan konnat ovat Nixonin, Kissingerin ja CIA:n johtamat jenkkiviranomaiset, jotka raiskaavat ja murhauttavat Pinochetin natsisioilla omia kansalaisiaan. Chileläisten osaksi jää verisissä vaatteissa makaavien ruumiiden näytteleminen. Tältähän asetelma saattoi vaikuttaa, mutta ei mikään kriisi ole täysin mustavalkoinen. Nyt nähtynä leffan tekninen osaaminen vakuuttaa, elokuvassa ei ole juuri löysiä kohtia. Lemmon ja Spacek näyttelevät hyvin, vaikka molempien roolit ovat karkeita stereotyyppejä. Sivurooleissa on sitten sitäkin heikompia suorituksia. Sentimentaalinen tunteisiin vetoaminen ja sanoman hakkaaminen pajavasaralla katsojan päähän tuntui edelleen rasittavalta. Vaikka siis perustuu tositapahtumiin ja amerikkalaisten syyllisyys on kiistaton, niin ei siitä näin kolhoa elokuvaa tarvitsisi tehdä. Ei yllä lähellekään Costa-Gavrasin parhaiden teosten tasoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti