Vuositilaukseni englantilaisesta (tai oikeastaan pohjoisirlantilaisesta, lähetysosoitteesta päätellen) aikakauskirjasta kattaa neljä numeroa. Issue 49/2023 ei ilmeisesti koskaan tullut perille. Reklamaationi johti siihen, että tilausta jatkettiin. Nyt sitten tulliin jumiutui tämän vuoden ensimmäinen julkaisu, jonka sain käsiini pienellä lisämaksulla. Kaiken kaikkiaan sarjan 50. numero, jonka teema on kovin erilainen verrattuna kahden aiemman Itä-Eurooppa -tarinoihin. Nyt kirjanen koostuu erilaisista top 50 -listoista. Sitaatit, pelipaidat, logot, derbyt, valmentajat, pelaajat ja stadionit.
Sitaatit ovat kevyttä pikkuhupia, muutama vanha tuttu, mutta enimmäkseen uusia tuttavuuksia. Pelipaitojen ja logojen paremmuus on minulle täysin käsittämätöntä visuaalisuutta, mutta Tanskan maajoukkueen 1986 paita arvioidaan parhaaksi ja logoksi 1860 Münchenin kaksihäntäinen leijona. Derbyissä hieman häiritsee se, että mukana on muitakin kuin yhden kaupungin paikalliskamppailuja. Ymmärrän kyllä Real Madridin ja FC Barcelonan vastakkainasettelun, se sijoittuu toiseksi. Ykkösenä on täysin ansaitusti Boca Juniors - River Plate ja kolmosena Celtic-Rangers. Neljäntenä myös hyväksyttävästi Fenerbahçe-Galatasaray, mutta seuraavana tulee Liverpool-Manchester United. Liverpool-Everton ja ManU-ManC jätetään kokonaan arvioinnista pois. Tukholman Djurgården-AIK ei ole mahtunut mukaan, samoin historiallisemmat Wienin, Prahan ja Budapestin kamppailut.
Valmentajista ykköseksi nousee hieman yllättäen Johan Cruyff ennen Fergusonia ja Michelsiä. Top tenissä on myös brittilegendat Shankly, Busby ja Paisley, joiden merkitys on Fergusonin tapaan enemmän fiilispohjalla kuin Cruyffin ja Michelsin taktinen edelläkävijyys. Cruyffin koulukuntaan kuuluvat kärkipään muut hahmot Sacchi, Guardiola, Happel ja numero 11, Lobanovski. Top tenin täydentää sitten Helenio Herrera, joka on tavallaan Paha Nuutti Hyvien Tuomasten joukossa.
Pelaajien lista on tietysti mielenkiintoisin. Top kolme on Messi, Maradona, Cruyff. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun merkittäväksi luonnehdittava listaus nostaa Cruyffin Pelén edelle. Aikalaiset yleensä pitivät Peléä parempana, niin minäkin. Oletettavasti Cruyffin maine jatkaa tulevaisuudessa kasvamistaan, mutta Messin ohi tuskin kukaan pääsee. Muuten pelaajalistaus on makuasia, itseäni harmittavia nimiä on kärkipäässä tyyliin Cristiano Ronaldo (5), Baresi (11), Maldini (12) ja Matthäus (15). Ainoa pohjoismaalainen on Michael Laudrup (20). Muita ilahduttavia tapauksia ovat Baggio (22), Koeman (34), Scirea (37), Modrić (42), Netzer (45) ja Sivori (47). Ennen toista maailmansotaa pelanneita ei ole ketään, ei edes Sindelar tai Matthews. Se voi johtua videomateriaalin puutteista, valitsijat eivät ole halunneet turvautua toisen käden lähteisiin. Omista suosikeistani mukaan eivät ole päässeet esimerkiksi Rensenbrink, Krol, Neeskens, Bergkamp, Lubański, Deyna, Boniek, Schuster, Litmanen, Hagi, Kipiani, Rivera, Falcão, Riquelme, Figueroa, Cubillas.
Stadioneissa on monia eksentrisiä valintoja, mutta kärkikaksikko on mukavasti Westfalenstadion ja La Bombonera. Top tenin täyttävät melko odotetusti El Monumental, Wembley, Bernabeu, Camp Nou, San Siro, Allianz, Tottenham Hotspur Stadium ja Stade Vélodrome.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti