maanantai 26. helmikuuta 2024

Robert Siodmak: Cry of the City



 Saksalaisen Robert Siodmakin ohjaaja-CV:ssä on käsittääkseni enemmän laadukkaita klassisen kauden film noireja kuin kenelläkään muulla. Kaikki eivät ole täysin onnistuneita, mutta Criss Cross on kirkas mestariteos eivätkä The Killers, Phantom Lady tai The File On Thelma Jordon jää paljoa jälkeen. Siodmakilla on myös useampi rajatapaushybridi, jotka eivät ole tyylipuhtaita noireja, mutta noirahtavia kuitenkin. Esimerkiksi Christmas Holiday, The Dark Mirror, The Spiral Staircase ja Dostojevskin Pelureiden sovitus The Great Sinner. Cry of the City on ollut jo pitempään kiinnostavin Siodmak-noir, jota en ole onnistunut näkemään. Se valmistui juuri ennen Criss Crossia 1948. Yleensä Cry of the Cityä ei ole pidetty Siodmakin aivan kärkityönä, koska sitä kuvattiin New Yorkin kaduilla semidocumentary-alalajin tapaan. Siodmakin vahvuutena taas pidetään saksalaisen ekspressionismin tyylittelyä studio-oloissa. Toisaalta Matti Salon mukaan Cry of the City, joka kiellettiin Suomessa, olisi Siodmakin "arvostetuin" teos. Totta kai tämäkin noir-klassikko on nyt netissä nähtävissä. Hyväkuntoinen kopio, tosin portugalilaisilla teksteillä.


Varsin synkkä paatuneen rikollisen odysseia, pääroolissa Richard Conte, jota yrittää jallittaa Victor Maturen poliisiluutnantti, molemmat etnisiä italialaisia ja jopa lapsuuden kavereita Hell's Kitchenissä. Tarina lähtee liikkeelle hitaan raskassoutuisesti sairaalavankilassa. Jäykkää keittiörealismia jatkossakin, mutta Siodmakin elastisuus tihenee koko ajan loppua kohti. Tiivistä suspensea rakentuu näppärästi.  Ekspressionismiakin lopulta irtoaa muutamissa kohtauksissa. Ei aivan samanlaista tenhoa kuin Siodmakin parhaissa, mutta kärkipäähän tämäkin menee. Tätä elokuvaa ei ehkä halua katsoa ihan heti uudelleen, toisin kuin vaikkapa Phantom Ladya. Hope Emersonin esittämä "ruotsalainen" hieroja on Hollywoodin historian hurjimpia naishahmoja, jonka entree on ehkä leffan huipentuma. Conten pikkuveljen roolinimi sattumoisin sama Tony Rome kuin 1960-luvun Sinatra-neonoirin nimihahmolla. 14-vuotias Debra Paget esittää 38-vuotiaan Conten tyttöystävää. Ilman toimilupaa lääkärin hommia tekevää hahmoa roolittaa puolestaan Vertigon kirjakauppias Konstantin Shayne (Olkenitski), Harkovassa syntynyt Ukrainan juutalainen, joka taisteli Wrangelin armeijassa sisällissodassa bolševikkeja vastaan. Olen aiemmin kirjoittanut, että Coppolan The Godfather lainasi Criss Crossin sairaalakohtausta, mutta ehkä Coppola nyysi sittenkin enemmän tämän elokuvan sairaalakohtauksia. Contehan oli mukana siinäkin leffassa. Ben Hecht ilmeisesti teki käsikirjoitusta ilman krediittiä.  



Ei kommentteja: