Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
maanantai 29. lokakuuta 2007
Gordon Douglas: Tony Rome
Frank Sinatra halusi 60-luvun lopulla olla Humphrey Bogart. Tuloksena oli kolme neonoiria, joista Tony Rome on ensimmäinen. Asenne on sovinistinen ja Sinatran egoa nuoleskeleva, mutta tunnelma on kuitenkin viihdyttävä varhaisten Bond-elokuvien tapaan, Miami Beachin pastellivärit hehkuvat. Noir-virettäkin saadaan mukavasti Ocean Driven nuhruisissa tuntihotelleissa. Jill St. John melkoinen nähtävyys, samaten nuori Gena Rowlands, ehkä hieman yllättäen. Nyrkkeilijä Rocky Graziano pienessä roolissa.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti