keskiviikko 17. lokakuuta 2007

Arthur Penn: Night Moves

Neonoir vuodelta 1975, kalifornialainen yksityisetsivä (Gene Hackman) jäljittää kadonnutta teinityttöä Florida Keysiin, kuvattu Meksikonlahdella Sanibel Islandilla. Hackman esittää entistä jalkapalloilijaa, jonka avio-ongelmiin paneudutaan alussa, välissä käydään New Mexicossakin, elokuvan kuvauksissa, 1970-luvun trendikäs meta-elokuvateema tulee näppärästi mukaan. Mukava jazzahtava soundtrack, nuoret James Woods ja Melanie Griffith lähes ensimmäisissä rooleissaan. Hienoa ajankuvaa, 70-luvun autot näyttävät nyt todella historiallisilta. New Mexicossa hikinen kantrikapakka. Huvittavasti samantyyppisiä juoniaineksia kuin Whiten Sanibel Flatsissä, prekolumbiaanista taidetta ja salakuljetuslentoja. Pennille tyypilliset liberaalit ainekset pinnalla, Robert Kennedyn murhalla tunnelmoidaan. Paljon nopeita hyppyleikkauksia, esim. Kaliforniasta Floridaan leikataan saman tien. Vaikka Penn oli kuuluisa eurooppalaisesta tyylistään, tässä elokuvassa on kuuluisa herja Rohmer-elokuvista, niiden katseleminen on kuin seuraisi maalin kuivumista. Hackman on loistava, mutta juoni kompuroi välillä melko pahasti. Loppu muistuttaa hieman Key Largoa, vakuuttavan pessimistinen tunnelma. Ei nouse aivan Chinatown/The Long Goodbye/Klute –tasolle 70-luvun neonoireissa, mutta melko lähelle kuitenkin. En ole koskaan selvittänyt, ottiko Bob Seger tästä nimen levylleen 1976.

Ei kommentteja: