Ovaaliradoilla kilpa-ajoa Daytona Beachissä ja lähialueilla. Tämän elokuvan juliste roikkui 80-luvulla opiskelijaboksini seinällä vuosia. Elokuvan näin ensi kerran 1990 ja nyt uudelleen. Tarina on todella hawksilainen, mutta toteutus väkinäinen ja vaivaannuttava, varsinkin näyttelijöiden osalta. Noloimpia on varmaan musiikkiesitykset. Toimintakohtauksissakin on tahatonta komiikkaa, kun apupoika osoittelee kuuluttajalle, missä kohti rataa nyt rysähti. Kuuluttajan puheessa vilahtelee todellisten NASCAR-legendojen nimiä kuten A.J. Foyt, Dan Gurney ja Richard Petty. Oikeista kisoista on osa second unitin kuvistakin. Jerry Lewis kuulemma ajaa yhtä autoista, mutta ei sitä elokuvasta erota.
Ei osannut Hawks’kaan ikääntyä arvokkaasti. Tyhjäkäyntiä on havaittavissa edellisissäkin elokuvissa Hatari! ja Man’s Favorite Sport?, mutta ei niin pahasti kuin tässä. Ei kaveri vielä ikäloppu ollut, mutta näyttää vieraantuneen pahasti nykymenosta 60-luvun melskeissä. Western-kontekstissa Hawks sai homman vielä rullaamaan seuraavassa El Doradossa, mutta viimeinen vääntö Rio Lobo oli sitten täysin väsähtänyttä.
Ainoa kunnon väläys oikeaa Hawksia on elokuvan äkkinäinen lopetus pahannäköiseen kolariin. Varikkoruusuista näyttävin on Marianna Hill, vaikka yrittääkin kovasti matkia Francoise Dorleacia. Hawks yritti tuloksetta saada rooliin juuri Dorleacin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti