Leeds United putoaa kolmannelle sarjatasolle, ensi kertaa historiansa aikana. Tieto vetää hiljaiseksi. Olen kannattanut Leedsiä keväästä 1973 alkaen. Leeds hävisi silloin FA Cupin finaalin divarijoukkue Sunderlandille, vaikka oli suuri ennakkosuosikki. Useimmat ihastelivat silloin urheaa Sunderlandia, mutta minua kävi jättiläiset sääliksi.
Kannatussuhteen vahvisti Euroopan Cupin finaali Pariisissa 28.5.1975, jossa Leeds hävisi Bayern Münchenille 0-2 epäonnistuneen erotuomarin takia. Leeds pelasi erinomaisesti, se oli suuren ja halveksitun joukkueen viimeinen taistelu. Joukkue hajosi nopeasti tappion jälkeen. Johnny Giles, Billy Bremner, Eddie Gray, Peter Lorimer, Allan Clarke, Joe Jordan, Paul Reaney, Paul Madeley, Norman Hunter. Nimet nostaa palan kurkkuun vieläkin.
Sitten on tullut voittoja ja tappioita. Vuosien haaveilun jälkeen onnistuin pääsemään Elland Roadille 7.4.2002. East Stand Upper, area L38, row V, seat 69. Näin kuinka paras Leeds-ryhmä sitten 70-luvun kukisti 2-0, minkä muunkaan kuin Sunderlandin. Sitten alkoi ennennäkemättömät vaikeudet.
Mutta pelataan sitä alasarjoissakin, pakko on uskoa parempaan. Kannatettavaa joukkuetta ei vaihdeta, suhde on elinikäinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti