maanantai 2. toukokuuta 2011

Éric Rohmer: Triple Agent

Varsin merkillinen myöhäisteos (2004) nouvelle vaguen intiimien ihmissuhdetarinoiden spesialistilta. Tositapahtumia peilaileva NKVD-SD-2e Bureau -venäläisemigranttivakoilukertomus 30-luvun Pariisista. Huippumielenkiintoinen aihe, mutta toteutus paperinmakuinen ja omituisesti todellisia tapahtumia arkipäiväistävä. Mustavalkoisia dokumenttipätkiä Blumin kansanrintamahallituksen valtaannoususta 1936 ja Espanjan sisällissodasta, mutta ne eivät syvennä tarinaa alkuunkaan, pikemminkin päinvastoin. Käsikirjoitus ei fokusoidu kunnolla sensaatiomaisen mehukkaaseen poliittiseen vääntöön, mukaan tulee liikaa päähenkilön vaimon kuvataideharrastusta ja yleisempää parisuhdeproblematiikkaa. Teos muistuttaa enemmän kuivan akateemista esseetä kuin elokuvaa. Näyttelijätkin omituisen apaattisia. Tarina ennakoi jälkiviisaan tuntuisesti Hitlerin ja Stalinin yhteistyötä jo 1937, mutta perusteita ilmeisesti oli. Tarinan taustalla vilahtelee Heydrichin ja Tuhatševskin kaltaisia ultradramaattisia hahmoja, harmi että itse elokuvan päähahmot on etäännytetty äärimmäisen epäkiinnostaviksi. Poikkeuksellisen perusteellisesti tuhlattu upea elokuva-aihe.

Ei kommentteja: