Lars Kepler: Hypnotisören

Kepler on pseudonyymi, takana aviopari, jotka ovat erikseenkin julkaisseet tekstiä. Ruotsalaisillahan on tästä jo perinteitä, Sjöwall & Wahlöö ja Stieg Larssonin puolisokin ehkä oli mukana postuumin trilogian värkkäämisessä. Silti toimintatapa tuntuu hieman vaikealta, saako tiimityöllä aikaan persoonallista jälkeä? Hyvin tiiviisti starttaava brutaali poliisiromaani vakuuttaa alussa, mutta kääntyy sitten vatvomaan turhaan tapahtumia, joita modernisti tarkastellaan useamman henkilön näkökulmasta. Poliisipäähenkilö Joona Linnalla on nimen lisäksi oikeaa suomalaistaustaa, mutta varsin ohutta kuitenkin, jo hänen isänsä on toiminut poliisina Märstassa. Siihen suhteutettuna suomalainen aksentti ei kuulosta uskottavalta, riikinruotsi on kokemusteni mukaan maailman helpoimpia kieliä ja sitä pystyy puhumaan alkuasukkaiden tavoin parin vuoden harjoittelulla. Hypnoosi ei ole teemana kovin mielenkiintoinen ja Kepler sortuukin valitettavan odotettavasti fantasioimaan sen pohjalta naurettavuuksia, ei sekään minun makuun ollenkaan. Teksti kyllä rullaa mukavasti ja Tukholman seudun miljöö tavoitetaan nautittavasti. Loppuhuipentuma vähemmän vakuuttavasti eteläisessä Ruotsin Lapissa, Vilhelminan ja Dorotean seudulla. En ole lukenut amerikkalaisten naisten patologiapornoa (Cornwell, Slaughter, jne), mutta voisin kuvitella tässä niiden vaikutusta. Romaani muuttuu osittain toiminnalliseksi trilleriksi ja kerää laskelmoidusti vauhdikkaita elokuvallisia kierroksia, jopa ikävästi Dan Brownin mieleen tuoden. Tällaista tietysti lukee sujuvasti, mutta jokseenkin ontoksi sisältö jää. Juoni on keinotekoinen ja rankan epäuskottava. Melko paha pettymys kokonaisuutena.