Barcelona - Manchester United 3-1

Olin toukokuussa 1992 vanhalla Wembleyllä vanhan Euroopan Cupin viimeisessä finaalissa. Mustasta pörssistä hankkimani lippu vei minut keskelle Sampdorian kannattajia, joten tuuletin Ronald Koemanin jatkoaikamaalia suhteellisen hillitysti. Ottelun suuria pelaajahahmoja oli Barcelonan silloisen Cruijffin Dream Teamin Pep Guardiola, joka nyt vei valmentamansa uuden Barcelonan uudelle Wembleylle. Puyol ei avauksessa, ManU:lla ei Nania. Tv-kamera omituisen alhaalla, lähes kentän tasalla. Tunnusteleva alku, ManU odotettua aktiivimpi. 27. minuutilla Xavi vapautti helposti oikealta laatikosta Pedron, tarkasti alanurkkaan. Nopea kuittaus 34. minuutilla, Rooney tasoitti, seinäsyöttö Giggsin kautta, joka näytti olevan paitsiossa. Barcelonalla ensi jakson lopussa useita kohtuupaikkoja, mutta ei tulosta. Suhteellisen rutiinimainen suoritus toisella jaksolla riitti helppoon voittoon. 54. minuutilla Messin tarkka veto puolustajien löyhän vartioinnin seurauksena ohitti van der Sarin. Barcelonalla koko ajan ote, 15 minuuttia myöhemmin Busquets vapautti Villan, ylänurkkasijoitus ratkaisi ottelun. Barcelona hidasti, ManUlla ei mitään ratkaisua tarjolla. Barcelonan peli näyttää helpolta, mutta kukaan ei näytä pystyvän rikkomaan sitä. Guardiola ehkä lähtee, kaikki on jo voitettu.