Marcel Carné: Le Quai des brumes

Intohimodraamaa Le Havren satamasta 1938. Tunnelma on alavireinen, sumua riittää, mustat autot kiitävät kiiltävillä katukivilla, käsiaseet laulavat. Ranskalainen ns. runollinen realismi antoi työkaluja amerikkalaiselle film noirille, mutta aivan samassa tunnelmassa ei vielä olla, ei ainakaan tässä Carnén klassikossa. Elokuva on liian puhelias, vaikka Jean Gabin onkin vaiteliaampi Vietnamista epämääräisesti siirtyneenä sotilaskarkurina. 17-vuotiaan Michèle Morganin sadetakista voisi tehdä väitöskirjan, niin ikonisia ulottuvuuksia siihen voi ladata. Pöyristyttävää yhden illan seksiorgiaa halvassa hotellihuoneessa, aikakauden Hollywoodissa olisi ollut täysi mahdottomuus. Sivurooleissa liian koomisia, irvokkaita tai keinotraagisia hahmoja, jotta kokonaisuus toimisi täysillä. Carné ja skenaristi Prévert vievät tyylinsä pitemmälle seuraavana vuonna Le Jour se lève -teoksessa, joka on vielä puhtaammin prenoiria. Erinomaisen hyvin Sumujen laiturikin on silti aikaa kestänyt.