Raatteen tie

Olen käynyt talvisodan taistelupaikoilla Suomussalmella ennenkin, mutta kun luin viime talvena Teemu Keskisarjan uuden Raate-teoksen, oli lähes pakko suorittaa uusintakierros. Kovin paljonhan nähtävää ei ole, mutta tarpeeksi fiilistelyn pohjaksi. Kävin nyt ensi kerran Raatteenportin näyttelutiloissa, pienehkö pettymys, lähinnä varusteita ja käsiaseita esillä. Raatteenportin massiivinen kivikenttä oli hieman muuttunut viime näkemästä, kivien lomaan oli noussut heinää ja kivet melkein niiden peitossa. Efekti on mielenkiintoinen, ikään kuin lumi peittäisi vähitellen ukrainalaissotilaiden ruumiita. Purasjoella on melko paljon entistettyjä taisteluhautoja, panssariesteitä ja korsuja. Vaikuttavampaa on nojailla Kuomasjoen siltaan, joki, nykyään Kuomanjoki, ei ole paljon puroa isompi, mutta 44. Divisioona ei koskaan ylitse päässyt. Suomussalmen kirkonkylän länsipuolella Hulkonniemessä on pieni muistomerkki ja kartta tämän suunnan taisteluista. Erityyppisiä muistomerkkejä on paljon, pysäyttävin ehkä lakoninen laatta kivessä Haukiperän etelärannalla. 163. Divisioonan pieni kärkijoukko pääsi tänne lyhyeksi aikaa, sen syvemmälle Suomussalmelle puna-armeija ei edennyt. Haukiperän rannalla Stalinin pysäyttäneet miehet ovat merkittävimpiä minun elämääni vaikuttaneita ihmisiä.