Sotahistoriallisen seuran syyssarjan viimeinen luento sijoittui jatkosodan ja Lapin sodan väliin. Kyseessä Wehrmachtin ja puna-armeijan taistelut Moskovan rauhaa 1940 edeltäneen Suomen alueella syys-lokakuussa 1944. Itselleni suhteellisen tuntematon aihe, varsinkin Sallan tapahtumat. Olen käynyt Sallassa talvisodan taistelupaikoilla, mutta 1944 taisteltiin nykyisen rajan takana. Neuvostoliitto hyökkäsi Alakurtista pohjoispuolelta koukaten saksalaisten selustaan kohti Kuolajärveä eli Sallan entistä keskustaajamaa. Saksalaiset pystyivät kuitenkin estämään motituksen ja vetäytyivät kohtuullisilla tappioilla kohti Kemijärveä. Lokakuussa sitten tutumpi rynnäkkö, jossa saksalaiset heitettiin Petsamon alueelta Kirkkoniemeen ja Ivaloon.
Harmittavasti tähän viimeiseen osaan sattui perin kokematon luennoija, joka luki suunnilleen paperista varsin monotonisesti tapahtumia. Erityisesti häntä tuntuivat kiinnostavan armeijoiden yksiköiden numerolyhenteet ja Sallan tapahtumia tarkasteltiin lähes miehistöluettelotasolla. Kartat olivat tuttuun sotahistorialliseen tyyliin täysin ala-arvoisia. Aiemmissa luennoissa saavutettu rento anekdoottityyli ja lievä provosointi loisti nyt poissaolollaan. Aikaa kului paljon ja Petsamon tapahtumat jäivät kursorisen ohituksen tasolle. Kysymyksille ja keskustelulle ei jäänyt aikaa, moderoija ei nyt ollut ajan tasalla ollenkaan. Harmittava tapaus, varsinkin kun sali pullisteli taas täpötäynnä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Kai on turvallista komenttoida vuosi kymmenia jalkeenpain...
Dementia ja muistihairio viimeisella antoi rakkaalle Isalleni rauhaa..Nukkui pois 1.12.2015. EroSau radiosti..
Pikku maalais poika Juttuojalta Karjalasta...
Joo luin tutkielmas sotilaitten normit ja kaytanto...vuosi kymmennia siviiliit ja rintama sotilaat eivat voinut kertoa vaan olla hiljaa..
Luen kijoituksesi mutta toivon etta paatoksesi on sama kun on totta etta hyva kansa urhoollisesti puolosti meidan kotimaata..ei muuta tarvitse olla kyseen alla...
?
Anteeksi - typo:* luen kirjoituksesi*
Voi olla etta ei ole totta mutta tuntuu etta hyvin yksin koitan puolustaa suomen seka karjalan itsenaisyytta...eiko itsenaisyys ole tarkeeta ihmisluonnolle?
Lähetä kommentti