tiistai 11. marraskuuta 2014

Shepherd Neame -markkinointia

Helsinkiin muutettuani pystyn näppärästi osallistumaan erilaisiin markkinointitilaisuuksiin. Tässä oli samaa otetta kuin alkusyksyn Urquell-tapahtumassa. Kentin Favershamista ponnistava Shepherd Neame on Englannin vanhin toimiva panimo, joka on saanut omassakin olutkokemusmaailmassani pysyvän sijan. Joskus 90-luvun lopulla Helsingin Ludviginkadun Richard O'Donoghue's -baarissa nautittu real ale -versio Shepherd Neamen Original Porterista on yksi parhaista koskaan juomistani oluista. Ikävästi panimo tuntuu haudanneen tämän erinomaisen oluen, ainakaan tällä kertaa en huomannut siitä mitään mainintaa.

Paikalla oli vaikuttavasti Jonathan Neame, jo viidennessä polvessa panimoa johtavia Neame-hahmoja. Firmahan on iso maakunnallinen panimo Britanniassa, 350 pubia, 1000 työntekijää. Panimo tuntuu olevan ymmällään nykytilanteessa. Kovasti viitattiin amerikkalaisiin IPOihin, miten ne valtaavat Euroopassa markkinaa. Omalaatuisesti jäi huomiotta Britannian oma myllerrys, siellähän syntyy lähes päivittäin uusia moderneja jenkkivaikutteisia panimoita, jotka haastavat voimakkaasti maistuvilla oluillaan Neamen kaltaiset perinnepanimot. Black Doorissakin oli tarjolla esim. Weird Beardin tupla-IPA tästä osastosta.


Neame on reagoinut tilanteeseen tarttumalla vielä kauemmas menneisyyteen, vanhojen reseptien herättämisellä. Periaatteessa järkevä ja looginenkin reaktio, mutta itseäni se ei kiinnosta. Neamen retro-IPA (vain 43 IBU) on todella heikko, IPA-termillä ratsastaminen on aika turhaa brittityylillä. Amerikkalaisella IPAlla ei ole mitään tekemistä vanhan perinteisen englantilaisen IPAn kanssa, oikeastaan harmittavasti amerikkalaiset ottivat tämän termin käyttöön. Kyseessä on täysin mullistava uusi oluttyyli, jolla ei ole mitään tekemistä homehtuneen britti-imperiumin kanssa.


Lämminhenkisessä tilaisuudessa oli tarjolla pullosta Spitfirea, Whitstable Organic Alea, Bishops Fingeria, IPAa ja caskista Late Rediä. Puheissa tuli esille edellisenä päivänä Tallinnassa lanseerattu Oyster Stout ja perinnesarjan Double Stout ja Brilliant Ale, niistä ei kuitenkaan maistiaisia. Hauskaa purtavaa, burgereissa haukea ja porsaanniskaa. Tarjoillut oluet hyvin lähellä toisiaan, ruskeita englantilaisia perinneoluita, Late Red hyvässä iskussa ja Bishops Fingerinkin potku nousi hyvin muista esiin.

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Homehtunut britti-imperiumi!?!?

Nyt tuli tällä anglofiililla aamuteet sieraimista ulos...

Ja kun aika on kypsä niin TAAS kutsutaan tämä homehtunut imperiumi pelastamaan euroopan patonginpurijat.

---Juha

Ari Juntunen kirjoitti...

Ehkä tuossa tuli ylimitoitettu sanavalinta. Bert Grantin olisi aikoinaan pitänyt nimetä oluensa Cascadian Aleksi eikä IPAksi.