UISGE 2015

Pääsin uutena helsinkiläisenä ensimmäistä kertaa osallistumaan maankuuluun UISGE-viskifestivaaliin. Ostin lipun ennakkoon ja saavuin paikalle 10 minuuttia ennen ovien avautumista, mutta silti jouduin pitkähkon jonon hännille. Jono veti kuitenkin nopeasti ja sain takin narikkaan jouhevasti. Sitten seurasi kuitenkin noin 20 minuutin jonotus sisätiloissa ostamaan lipukkeita, jotka toimivat maksuvälineinä festivaalin tiskeillä. Tätä vaihetta kannattaisi järjestäjien vielä miettiä uudelleen, ehkä näitä lipukkeitakin pitäisi pystyä ostamaan etukäteen netistä. Tai sitten ainakin myyntitiskejä täytyy pistää pystyyn kymmenen kertaa enemmän, eihän tämä neuvostoliittolainen jonotushomma ilahduta ketään. 

Viskistä kiinnostuneita on muutenkin niin paljon, että tungos häiritsi pitkin iltaa. Vanha Ylioppilastalo on selvästi liian pieni tila kysyntään nähden. Muuten homma sitten tiskeillä toimi hyvin ja tarjonta oli monipuolista. Itse nappailin yhden senttilitran annoksia aluksi kiinnostavimmista skottikohteista, vanhaa Laphroaigia, Pikkulinnulle tehtyä BenRiachia, pitkän tauon jälkeen kokeiltua Springbankia, uutta Islay-Kilchomania, taiwanilaista Kavalania ja Teerenpelin Hosaa. Tämä oli itselleni ensimmäinen viskifestivaali ja fiilis jäi ristiriitaiseksi. Ehkä näin rauhattomassa ympäristössä viskien ominaisuuksien hahmotus on hyvin vaikeaa, siltä se ainakin tuntui.

Olin etukäteen varannut sisäänpääsyn viskikirjailija Ian Buxtonin vetämään sherry-viskien teistingiin. Viranomaiset kielsivät sittemmin näiden maistelusessioiden nettimyynnin, koska elämme Suomessa. Lainsuojattomasti ostamani lippu kuitenkin pysyi voimassa. Tosin kukaan ei koskaan kysynyt mitään lippua tms, kunhan itsevarmasti vain tallustelin yläkerran maisteluhuoneeseen. Rento vapaamuotoinen sessio, Buxton esitteli lyhyesti Aberlour A'bunadhin, Glenfarclas 105:n ja Glenlivet Nadurran. Vahvoja tynnyrivahvuisia sherrytynnyrikypsytettyjä laatuviskejä. Omituisesti mukana oli ikään kuin kontrastina todella nuori Glenglassaugh Evolution, joka hieman paradoksaalisesti omenaisena ja päärynäisen raikkaana jopa hieman erottui edukseen sherrymassasta. Varsinainen session vetonaula oli kuitenkin Macallan Unfiltered Cask Strength, ilmeisesti 14-vuotias harvinainen pullote, 59,4%. Tämä viski olikin hyvin täyteläinen ja syvän intensiivinen, selvästi illan suurin elämys.  

Session jälkeen pörräsin vielä hetken ahtaassa tungoksessa maistellen jenkkiruista, tynnyrivahvuista irlantilaista pot stilliä, tasmanialaista kuriositeettia, taas vanhaa Laphroaig-versiota, 30-vuotiasta Highland Parkia, Tormore-pullotetta, Glenglassaughin savuista. Tämä vaihe meni kiireiseksi. En oikein tykännyt tällaisesta tavasta juoda viskejä, mutta itse tapahtumahan on tietysti hieno, vaikka järjestelyissä onkin selvästi parantamisen varaa.