Urhon Portteripäivät 2015

Helsingin monumentaalikeskustan Urho-baarin portteripäivillä olen joskus päässyt rääppiäisissä käymään, mutta nyt valmistauduin tapahtumaan uutena helsinkiläisenä aktiivisesti. Ponnahdinkin paikalle heti aukeamisajan jälkeen ja hieman yllätyin, kun baarissa oli vielä kohtuullisen väljää. Kysyin tietysti heti tiskillä Koff Porterin cask-versiota, jonka olen onnistunut missaamaan tuotteen aikaisemmilla elinjaksoilla. Pettymys oli lamaannuttava, kun kuulin vaisua kommentointia oluen saatamattomuudesta. Jotain viranomaismääräyksiin liittyvää juttua. Tästähän en tietenkään kyennyt palautumaan, mutta yritin imeskellä muuta tarjontaa apaattisessa tunnelmassa.

Masentuneena tartuin vahvempaan reunaan, riilinä Sambrooks Russian Imperial Stout, 10,4%. Keginä tuttu, mutta nyt riilinä tarjolla. Lakritsaa, mausteita, liian kylmää. Katkeruuttakin kohtuudella, mutta liian makeaa, tietysti se on makeaa näin vahvana. Silti nautittavaa, toimi paremmin kuin kuolleena kegissä. 

Täysin perverssiä tietysti aloittaa sessio kaikkein vahvimmalla, mutta järkytys Koffin Porterin missaamisesta sumensi järjen. Seuraavana tarjolla Urhon henkilökunnan tms. Perhossa tehty Pyhän Urhon Stout 4,5%. Kuiva ja pehmeä, mutta ohut. Vaniljaa ja lakritsijuurta pitäisi löytyä, ei erotu. Ei jälkimakua. Jatkoin sessiota savolaisella Iso-Kalla Savo Oatmeal Stoutilla, 5,4%, hieman kitkerä, ohut, maitohappoa. Tässä oluessa kai ollut Helsingin baareissa jotain ongelmia, mutta niitä en nyt havainnut. Olut kuitenkin hyvin vaatimaton.

Tässä vaiheessa baari tarjosi uskollisille asiakkaille mallaslammaslihapullia sinappikastikkeella, todella hyvää kamaa. Fiilis parantui huomattavasti.

Italialaisista Bastarda Nera oli harmittavasti hurahtanut ns. hapoille, ei tarjolla. Geco Pecora Nera hyvin kevyt, vain 4%. Maitostout, varsin kuiva, hieman katkeroakin. Saman panimon Barabba puolestaan pyyhki pöytää, 7,1%, todella vakuuttavan täyteläinen, kuiva, katkeruutta eniten session oluista.

Lopuksi sain pienen maistiaisen Nynäshamnin Valsvikenistä hanaversiona, makeaa luumuhilloa. 9,1%, mutta tuntuu vielä vahvemmalta paksussa viskositeetissaan. Pullossa tuntui paremmalta. Ja sitten encorena tanskalainen Amager Rugporter täyteläinen, kuiva ja katkera, ehkä koko illan vaikuttavin olut. Pullossa tämä ei aivan samaa vaikutusta saanut aikaan.