Mietiskelin hieman, miten tämä olut pitäisi nimetä. Etiketin pääotsikossa ei lue Helsinkiä, pelkästään Bryggeri Kanttori. Bryggeri on kuitenkin ruotsiksi ongelmallinen yleisnimi, eihän se identifioi panimoa tarpeeksi. Valmistajaksi onkin merkitty Rakuuna Olut Oy Helsinki, joten olisiko korrektimpi nimi Rakuuna Bryggeri Kanttori? Toisaalta tämä on kai tehty samassa panimossa kuin Bryggeri Helsingin hanaoluet ja etiketissäkin on pienellä mainittu Panimoravintola Bryggeri Helsinki. Pitäydyn siis samassa nimisysteemissä kuin hanaoluiden kohdalla.
Alaotsikkona on dubbel, joten nyt maalina on ollut klassinen trappistityyli. Väri on yhtä klassisen tumma punaruskea ja vaahtoakin kertyi mukavasti, ei tosin pitkäkestoisesti. Tuoksu on kypsän puumaisen hedelmäinen, perusmaltaisuuskin kohoaa, lievästi yrttisyyttä, belgihiivaa totta kai. 6,8%. Maku on täyteläisen kuivaa hedelmää tunkeva, jopa hieman tunkkaisella tavalla. Ei raikkautta. Sekahedelmää, mantelia, kuivattua luumua, pehmeää vetoa. Perverssillä tavalla vetoava, vaikka en yleensä tämäntyylisistä oluista tykkää. Bryggeri Helsingillä on ollut kaikissa oluissaan professionaalin laadukas puhdas fiilis, ikään kuin istahtaisi kalliimman Mersun takapenkille. Sama heijastuu tässäkin, joka on kai panimon ensimmäinen belgityylinen olut. Jälkimaku on lyhyt, mutta mausteisen hedelmän tasapainoisuus viivähtelee suussa nielaisun jälkeenkin. Makeus pysyy nautinnollisesti poissa. En tiedä onko tämä nyt tyylipuhdas dubbel, kun yleensä pidän niitä vastenmielisinä. Ylivoimaisesti kuitenkin paras juomani suomalainen dubbel. Ostopaikka Helsinki, Harjun Alko.
maanantai 9. helmikuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti