Mel Brooks: Silent Movie

Mel Brooksin elokuvahuumori ei ole koskaan kolahtanut. Auttamattoman halpahintaiselta se on tuntunut verrattuna vaikka Buster Keatonin mykkänerouteen, Ernst Lubitschin sukupolven screwball-nokkeluuteen tai Ealing-studion satiiriseen ironiaan. Varmaan joskus olen tämän kunnianhimoisen metamykkäjälkilämmityksenkin nähnyt, mutta muistikuvat epäselviä. Yllättävän raikkaalta lähes lapsenomaiseen slapstickiin nojaava farssi nyt tuntui, viimeisen 40 vuoden aikana komedia on varmaankin vajonnut vielä syvemmälle pohjamutaan. Värielokuva on musiikkia lukuunottamatta käytännössä mykkä, varsin rohkeakin kokeilu, vastaavaan on viimeisinä vuosikymmeninä lähtenyt kai vain Kaurismäki Juhallaan. Ainoan repliikin saa miimikko Marcel Marceau.