keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Ossi Hiekkala: Nimettömien hautojen maa

Kolmas sarjakuvauutuus Arktiselta Banaanilta. Hiekkala on uusi tuttavuus, Tapani Baggen alkusanojen mukaan hän on pitkän linjan kansitaiteilija, joka nyt debytoi sarjakuvalla. Takakannessa mainitaan finn noir -termi ja sellaista tämä todellakin on. Kolme eri tarinaa, hyytävä jäänsininen väritys, realistista otetta. Ensimmäinen osa pureutuu järjestäytyneeseen alamaailman, huumausainekauppaan, jossa keskiöön nousee vasikoiden kohtalo. Hyvä jännite, tarinalla on kestoa ja dramatiikkaa. Huipennus jätetään tyylikkäästi lukijan mielikuvituksen varaan.Toinen on lyhyempi makaaberi tilannekuva, periaatteessa Double Indemnityn tyyppinen kolmiodraama on jo tapahtunut ennen tarinan alkua. Jotenkin etäisesti tässä tuli mieleen Clouzot'n 50-luvun leffa Les Diaboliques. Kolmas on sitten road movie -henkinen, Raidin tapaan tässäkin ajellaan Mersulla, kyseessä tosin uudempi vaakalamppuinen malli. Kostotarinan absurdi käänne puraisee mukavasti. Yksi sivullinen henkilö tapetaan mystisesti, mutta uhriksi Hiekkala on ehkä piirtänyt itsensä Hitchcock-cameomaisesti, kuten Harri Römpötti kertoo. Tässä liikutaan pitkin Suomea ja Hiekkalan realistisessa otteessa silmään pistään tiekyltti, jossa lukee Kajaani 32, Kuusamo 138. Sellaista kylttiä ei voi olla, joten Hiekkala ei tunne Kainuun etäisyyksiä tai sitten ehkä harkittu vieraannuttamisefekti. Tämä oli ehkä vakuuttavin näistä kolmesta Banaani-näytteestä, finn noir kaivautuu kunnolla vielä syvempiin multiin, jos Hiekkala pystyy jatkamaan tällä tasolla.

Ei kommentteja: