torstai 22. syyskuuta 2016

Somero Antin Pale Ale

Helsingin ja Turun välillä on nykyään panimoita lähes yhtä tiheässä kuin Oregonissa. Siellä tämä Someron panimokin on Somero-nimestä huolimatta, panimo toimii naapurikaupunki Salossa. Nimessä samantyyppinen vitsi kuin Iisalmi Pale Alessa, globaali tyyli APA kääntyy siis Antin kalpeaksi eiliksi. Tuskin Antin on mikään moderni humalalajike, joten varmaankin tarkoitetaan Antti-genetiiviä. 4,5% taas, pienikuplaista vaahtoa kehittyi reippaasti. Tuoksu nyt lievästi lupaava, trooppista hedelmää. Maussa pihkaa, mangon tai kiivin tapaista kypsää hedelmää, mutta myös etikkaista sivumakua. Valitettavasti tämäkään ei tunnu olevan kunnossa, masentava ilta menossa, ehkä pitäisi siirtyä juomaan pelkkiä Olvin puhtaita oluita. Jälkimaku on tässäkin oluessa hyvin lyhyt ja mitä ilmeisimmin jokin infektio on päässyt pilaamaan oluen. Tässähän tulee jo mieleen toissakeväinen pahamaineinen ilta Markku Kaarion vieraana Soukassa. Laadussa on siis vielä tekemistä, mutta onneksi tämä ei ole Suomen craft-skenen koko kuva. Ostopaikka Helsinki, Pien.

7 kommenttia:

Ilkka Sysila kirjoitti...

... Sivistystä, kokemusta, älliä... Panimoterapeutilla saattaa pian olla kiirettä. Laita Rauli Baddingin Illan varjoon himmeään tai Suon kulkija soimaan ja ota Prozacia. Meissä immeisissä infektioita, oluissa *kontaminaatioita*; ottaa toisinaan niin korvaan teidän diletanttein käyttämä terminologia.

Ari Juntunen kirjoitti...

Ainakin englanniksi näkee usein "infected beer", mutta ehkä en lue tarpeeksi laadukkaita tekstejä. Kiitoksia vain laaduntarkkailusta, yritän oppia vähitellen.

Ilkka Sysila kirjoitti...

... Kyllä se englanninkielessäkin virallisesti on contamination, lienet lukenut kaltaistesi diletanttien ja kotipanimomiesten tekstejä; ammattimiehet käyttävät kontaminaatiota.

Ilkka Sysila kirjoitti...

... siis "contaminated beer".

Ilkka Sysila kirjoitti...

Archie, syksyn saavuttua Valto Laitisen ennustuksen mukaan Helsinkiin, voidaan tämäkin tragedia kuitata toteamalla: hisky bisky, hilly billy, hoi Stapakkaan, jo joutuin Stapakkaan! Jos kehnojen kaljojen jälkeen seurapiiriblogistin elämästä tarkoitus puuttuu, siitä blogisti tietenkin masentuu, suuttuu; kun sitten tiensä taas hän Suvilahden Stapakkaan löytää ja siellä Haisliipkaljan paiskaa vasten pöytää, alkaa siitä taas blogistin elo ja tekstinsä luistaa, kannattaa Archien siis Stapakka tänäänkin muistaa!

Ilkka Sysila kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Ilkka Sysila kirjoitti...

Onhan se Archie myönnettävä, että Olvin ja Stadin/Olvin kaljat ovat maitokauppaluokassa aivan ylivoimaiset; paitsi että ovat mikrobiologisesti ja muutenkin puhtaita, niiden aromia, erityisesti humala-aromia ei ole pastöroimalla ja hapettamalla pilattu.