Ehdin Portosta sopivasti Viskin Ystävien Seuran kiinnostavaan maistelutilaisuuteen, jossa teemana pohjoismaiset, pääosin ruotsalaiset, viskit. Hieman yllättäen paikalla vain 13 entusiastia, tusina lisää olisi mahtunut mukaan. Ehkä pohjoismaiset viskit yhdistetään liikaa Mackmyraan, vaikka skenessä tapahtuu paljon muutakin, kuten teistingissä tultiin kokemaan.
Viskiparoni Jarkko Nikkanen alusti lähinnä Ruotsin tilannetta ennen juomiin tutustumista. Systembolaget aloitteli viskin valmistusta länsinaapurissa hieman Alkon tyyliin, mutta jo aikaisemmin 1950-luvulla Skeppets-brändillä. Uusimpien huhujen mukaan Ruotsissa olisi tislattu viskiä jo 1800-luvun lopulla, Nikkanen aikoi tutkia asiaa jatkossa tarkemmin. 1998 perustettu Mackmyra kuitenkin oli sitten ensimmäinen uuden aallon yksityinen valmistaja. En ollut aiemmin sisäistänyt, että Mackmyran tislaamo(t) sijaitsee Gävlen ja Sandvikenin puolivälissä, itselleni hyvin tutulla seudulla jo 1960-luvulta asti. Nikkanen totesi Mackmyran tehneen taipaleellaan lukuisia virheitä ja tiettävästi firma on tällä hetkellä varsin haastavassa tilanteessa monessa suhteessa. Pohjoismaissa on tällä hetkellä noin 55 viskitislaamoa, kuusi sekä Suomessa että Norjassa, suurin osa tasaisesti jakautuneena Ruotsiin ja Tanskaan.
Ensimmäinen maistettu viski oli Lemmy-fani Nikkaselle luonteenomaisesti Mackmyran Brands for Fans -firman kanssa valmistama Motörhead-bändin 40-vuotisjuhliin 2015 böurbon-tynnyrissä viitisen vuotta kypsytetty juoma, jonka pulloa on myyty hintaan 666 SEK. Tämä oli aika karkea karamellinen tuote. Toisena Mackmyran näytteenä Blomstertid, pääosin kirsikkaviinitynnyristä vaikutteita ottanut ikämerkitsemätön tisle. 46,1%, hyvin makea tuoksu, makeaa karamellista vetoa runsaasti.
Panimonakin tunnetun tanskalaisen Braunsteinin viski Library Edition 11:1 oli sitten onneksi hieman parempaa tasoa. Hyvin tumma väri, savuton mallas, 2011 julkaistu, vain kolmevuotias, 46%, oloroso-tynnyri. Täyteläinen, todellakin paljon parempi kuin Mackmyrat, mutta ei vielä oikein odotuksia täyttänyt. Paras osuus oli kuitenkin vasta edessä.
Smögen on saari Ruotsin länsirannikolla Göteborgin ja Norjan rajan puolivälissä. Tislaamo on ottanut nimensä saaren mukaan, mutta sijaitsee mantereen puolella Hunnebostrandissa. Kyseessä on ilmeisen persoonallisen lakimiehen Pär Caldenbyn pyörittämä pienimuotoinen operaatio, perustettu 2009. En ole aiemmin juonut Smögenin viskejä, tarjolla nyt kolme single cask -variaatiota. Ensimmäisenä 200-litraisessa Maker's Mark -tynnyrissä kolme vuotta kypsynyt tapaus, 60,9%, Optic-mallasta, turvesavupitoisuus peräti 45 ppm. Tämä pääsi yllättämään voimakkaasti, erittän kovaa savua hyvin vaalean viskin tuoksussa. Huomasin kyllä jotain hieman epämääräisempääkin tuoksuvivahdetta, joka ei täysin miellyttävä. Maku kuitenkin hyvin vaikuttava, suolaista jodia, merilevää, turvetta, juuri sitä Islay-saaren ominaisinta viehätystä. Hämmästyttävää, varsinkin näin nuoressa viskissä, ja näin isossa tynnyrissä kypsyneessä.
Kakkosvariaatio oli vielä uljaampi, jos mahdollista. Nyt kypsytysastiana makean Sauternes-viinin tynnyri. Tämä nelivuotias, 57,3%, tummempi väri, sama mallas, samat 45 ppm, nyt savuisuus lähes häipynyt tuoksusta. Maussa pinnalla hedelmäisyyttä, mutta turve komppaa kovalla jytkeellä. Täysin hämmentävä tasapaino, tuntui parhaalta viskiltä vuosikausiin. Tilanne tietysti vaikutti, mutta olin täysin myyty. Mieleen tuli sitrushedelmän ja katkeruuden kombo parhaissa IPA-oluissa, samanlaista symbioosia havaittavissa Sauternes-ainesten ja savumaltaan välillä.
Kolmantena näytteenä Bordeaux-tynnyrissä kypsynyt Smögen, 61,3%, punertava värikin, viisivuotias, 40 ppm. Kyseessä aivan tislaamon alkuajan tuotantoa, kolmas täytetty tynnyri tislaamossa. Tämä jäi Sauternes-version varjoon, edellistä mausteisempi, mutta myös karkeampi. Erittäin hyvää, mutta ei aivan samaa tasoa kuin kaksi edellistä. Teistingin lopuksi järjestettiin perinteinen äänestys, jossa kolme Smögeniä saivat hyvin tasaisesti pisteitä. Ykköseksi ehti Maker's Mark, pisteen jäi Sauternes, josta Bordeaux taas vain yhden pisteen. Nykyään uudet elämyslöydöt ovat suhteellisen harvinaisia, mutta tässä sellainen tuli vastaan. Täytyy yrittää löytää Smögenin viskejä jatkossakin, vaikka ilmeisen helppoa se ei ole. Muut kuin Single Cask -julkistukset eivät Nikkasen mukaan ehkä ole aivan samaa tasoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti