Bentonin elokuva käynnistyy kuvalla Underwood-kirjoituskoneesta, jonka paperiin on aloitettu omaelämäkertaa nimellä Naked Girls and Machine Guns. Kirjoituskoneen vierellä pöydällä on Martha Vickersin valokuva. Vickers näytteli tietysti Carmen Sternwoodia Howard Hawksin Chandler-tulkinnassa The Big Sleep. En ymmärrä, miten olen pystynyt olemaan näkemättä tätä Bentonin neonoiria vuodelta 1977. Nyt ehdin Orionin näytökseen ja kokemus ylitti kaikki odotukset, unohdettu mestariteos? Tämä oli käsikirjoittajana kunnostautuneen Bentonin toinen ohjaustyö Bad Companyn jälkeen, myöhemmät ohjaukset eivät ole kovin kiinnostavia. Kyseessä on Bentonin alkuperäiskäsikirjoitus ja se on nerokas. 58-vuotiaan Art Carneyn näyttelemä kuusikymppinen yksityisetsivä Los Angelesissa tuo klassisen noirin 40-luvun ainekset 70-luvun nykypäivään, jota konkretisoi Lily Tomlinin näyttelemä neuroottinen partneri. Sekä Carney että Tomlin olivat koomikkoja ja tässäkin on koomisia aineksia, mutta silti kyseessä on ensisijaisesti täysipainoinen kovaksikeitetty trilleri. Bussilla ajeleva Carney näyttää sivumennen sanoen 20 vuotta ikäistään vanhemmalta. Huumoria, toimintaa, älyä, nopeaa tempoa, ruumiita tulee runsaasti, jatkuvia viittauksia alan parhaisiin perinteisiin. Ken Wannbergin musiikkikin heijastelee klassista noiria. Joanna Cassidyn hehkeä punapäinen fatale on kuin Rita Hayworth. Robert Altman tuottajana, mutta tämä on paljon perinteisempi kuin Altmanin Chandler-tulkinta The Long Goodbye. Pelkkää nautintoa alusta loppuun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti