sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Aleksandr Alov & Vladimir Naumov: Mir vhodjaštšemu

Hruštšovin ns. suojasään aikana valmistunut venäläisleffa vuodelta 1961. Toisen maailmansodan loppuvaiheet Saksassa, kolme venäläissotilasta lähtee kuljettamaan raskaana olevaa saksalaisnaista synnyttämään asiallisissa oloissa. Varsin brutaalia propagandaa, tunnetustihan puna-armeijan sotilaat systemaattisesti raiskasivat kaikki kohtaamansa saksalaisnaiset sodan tässä vaiheessa. Erittäin vaikuttava leffa visuaalisesti, rauniokaupungeissa taistellaan, olisi mielenkiintoista tietää kuvauspaikat, ehkä aika paljon studiossa. Elokuvassa esiintyy kohtuullisen sympaattisesti kuvattu amerikkalaissotilas, aika mielenkiintoinen ratkaisu, kun kylmän sodan kuumimmat kriisit Kuubassa ja Berliinissä olivat valmistusaikana kiihkeimmillään. Paljon sotamateriaalia nähtävissä, mutta muuten ei suuria taisteluja, tässä on melkein film noir -tunnelma, kun mustavalkokuvissa sataa koko ajan. Itse tarina muistuttaa samoihin aikoihin valmistuneiden Budd Boetticher -westernien rakennetta. Elokuvan nimi suomeksi Ei kenenkään ihminen, englanniksi Peace to Him Who Enters, joka taitaa olla lähempänä alkuperäistä venäläisotsikkoa. Propagandaa siis ja loppukohtauksen symboliikassa jo rasittavaakin teennäisyyttä. Mielenkiintoinen kokemus kuitenkin monella tavoin. Ei tavoita silti samoja tehoja kuin esim. samanaikainen Tarkovskin debyytti Ivanovo detstvo tai myöhempi Klimovin hysteerinen Idi i smotri.   Reginassa nyt vain kourallinen ihmisiä, ehdinkin jo hieman huolestua kahden viikon takaisessa loppuunmyydyssä Vertigo-näytöksessä. Ei epämääräiset vanhat leffat Reginassakaan sentään kiinnosta suurta yleisöä, ei tarvitse hankkia lippuja etukäteen.

Ei kommentteja: