keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Ari Räty: Syyskuun viimeinen

Käsillä on Rädyn esikoisromaani vuodelta 2017, kirjoitettu melkein viisikymppisenä. Luulin tätä jonkinlaiseksi dekkariksi, mutta erehdyin. Trilleriaineksia on, rikokset, murhat ovat keskeisessä asemassa, päähenkilöinä on poliiseja, jonkinlainen sarjamurhaajajuoni leijuu taustalla ja kostoteema on korostetusti esillä. Silti tämä on jotain muuta, varsinkin alkupuoli pyörii aivan liikaa teiniangstin ympärillä, Rädyn kuvaus yksistä kotibileistä tuntuu kestävän ikuisuuden. Kansiliepeen mukaan Räty on toiminut veneenrakentajana ja yksi kirjan luvuista kertoo yksityiskohtaisesti proomun hinaamisesta myrskyssä, varsin irrallisen oloisesti. Jossain vaiheessa romaani on selvästi kääntymässä ahdistavaksi kolmiodraamaksi. Olin jo jättää romaanin kesken, mutta viimeinen kolmannes rullaa tehokkaammin, joskin päälleliimatun väkivallan vauhdittamana. Henkilöhahmot eivät tunnu uskottavilta. Juoni tuntuu monin paikoin täysin perusteettomalta. Paikallisväriä irtoaa jonkin verran Helsingistä, mutta pääosa romaanista sijoittuu fiktiiviseen terästehdaskaupunki Porttikoskeen, joka sijaitsee etelärannikolla jossain Helsingin ja Turun välillä. Koverharissa oli ennen terästehdas, mutta ei sekään näytä esikuvalta. Tämä ei ollut miellyttävä lukukokemus millään tavalla. Räty on tehnyt jo kaksi jatko-osaa, joissa on ilmeisesti osittain samoja henkilöitä. Ei syntynyt mielenkiintoa niiden lukemiseen.

Ei kommentteja: