Norwich pelasi mustissa surunauhoissa ja ottelu aloitettiin kunnianosoituksella äskettäin kuolleelle skottitoppari Duncan Forbesille, joka pelasi koko 1970-luvun Carrow Roadilla. Muistan itsekin pelurin. Painajaismaisesti kauden aloittanut ManU pelasi vakuuttavasti ensimmäisen puoliajan Norwichissa. Tilanteita syntyi pienen lämmittelyn jälkeen säännöllisesti, mutta maaleja vain kaksi. Tim Krul pelasti lähes kymmenkunta ns. varmaa paikka, mm. kaksi pilkkua, jotka molemmat tuomittiin VAR-tarkistuksista. Ensimmäinen oli omituinen, hyökkääjän selvä virhe. Rashford ja Martial epäonnistuivat. Krulin huikein torjunta oli refleksimallia lähipuskuun. Rashford kuittasi pilkkukatastrofin hallitulla maalilla Daniel Jamesin pitkästä syötöstä. Ensimmäisen maalin teki Scott McTominay alanurkkavedolla pitkän myllytyksen jälkeen. Pukki pääsi oikeastaan vain yhden kerran pallon kiinni, syöttö boksissa ei mennyt perille. Cantwell laukoi kahdesti, toinen varsinkin hyvä, jonka De Gea nosti yli. Toisaalta Cantwell aiheutti käsivirheellään toisen rangaistuspotkun.
Pukin ainoa paikka tuli toisen puoliajan alussa, Aaronsin kova syöttö luukulle, josta Pukin ohjaus nousi yli. United vähensi tempoa, tilanteita syntyi vähemmän, mutta myös Krul jatkoi edelleen torjuntojaan. Peli meni kovin rikkonaiseksi, Norwichille näytti kasaantuvan loukkaantumisia. ManU:n laitapakki Wan-Bissaka vakuuttava, en ole ennen nähnyt miestä. 73. minuutilla Martial chippasi Krulin yli näyttävän Rashford-yhteistyön jälkeen. Tauolla Norwichin laidalle tullut kuubalainen Hernandez oli pirteä ja 88. minuutilla ryösti pallon McTominaylta, rynni sitten itse maalintekoon hyvällä itseluottamuksella. Pukki oli hyökkäyksessä mukana, mutta Hernandez päätti tehdä soolon. Kovin alakynnessä Norwich oli ja Pukki yksinäinen kärjessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti