Etelä-Pohjanmaan Isokyrössä on jo vuodesta 2012 toiminut yritys, joka pyrkii tekemään suomalaisesta rukiista maailmanluokan viskiä. Helppo sanoa powerpointilla, mutta toteutus on ongelmallisempi. Nyt Viskin Ystävien Seura tarjosi tilaisuuden tsekata, missä vaiheessa projekti etenee. Paikalla Kyrön päätislaaja Kalle Valkonen. Hankkeessa on ollut monia käänteitä, joista viskinäkökulmasta katastrofaalisin oli yrityksen saama tunnustus ginin valmistuksesta. Onko mikään maailmanluokan viskitislaamo tunnettu gineistään? Fokus katosi, rahaa tuli sisään massiivisesti, yritys on ilmeisesti jo kolme kertaa vaihtanut viskinvalmistuslaitteistoaan. Mutta tietysti ginin ansiosta yritys on edelleen hyvässä hapessa. Toisaalta viskin valmistuksessa tynnyröinti on tärkeintä, muulla ei oikeastaan ole vaikutusta makuun. Tässä Kyröllä on käsittääkseni katse pysynyt pallossa. Jotain festarinäytteitä olen ehkä tsekannut, mutta nyt tarjolla oli käytännössä ensimmäiset kokemukset Kyrön tuotteista.
Maistelutilaisuudessa ei ollut esillä ollenkaan kaupallisia tuotteita, pelkästään viskisampleja. Aloituksena kolmevuotias viski, 100 % ruismallasta, 2,5 vuotta tuoreessa amerikkalaisessa tammitynnyrissä, loput puoli vuotta bourbon-tynnyrissä. Tämä vaikutti olevan Kyrön perusresepti, muissakin viskeissä sama tynnyröintisuhde. 50,6 %, tummahko, makea tuoksu. Päärynää ja muuta hedelmäisyyttä, ohuehko, alkoholi tuntuu. Karkea, hieman lakritsainen, mausteinen, vaniljaakin. Varsin monimuotoinen siis, mutta ei kovin miellyttävä.
Toinen näyte ei ollut mallasviski, mukana mallastamatonta ruista leppäsavulla paahdettuna, siis ns. riihiruis. En oikein ymmärtänyt prosessia, miksi kuivia ruisjyviä pitäisi "kuivata", eihän ne märkiä ole ilman mallastusta. Ruismallasta toinen puolikas, sama tynnyrijaottelu kuin edellisessä, 50.8 %. Hieman savua tuoksussa. Mausteisempi, selvästi savua maussakin, makeutta, pehmeämpi, tervaa, ehkä teistingin paras.
Kolmannessa viskissä samaa riihiruisviskiä oli kypsytetty 18 kuukautta oloroso-tynnyrissä. Odotetusti savuisuus katosi tyystin, mukana makeaa hunajaisuutta, pehmeyttä, mutta ehkä ryhdikkyyskin katosi kumarammaksi. 51 %, ikää tuli tälle jo 3,5 vuotta.
Session vanhimpana viskinä 58,5 -prosenttinen tapaus, edellisen kaltainen muuten, mutta viimeistelty 3-4 kuukautta Mackmyra-tynnyrissä. Tässä tuoksu oli etovan epämiellyttävä, jotain liimaisuutta hämmentävästi, maku parempi, pehmeää omenaisuutta, mutta ei tämä oikein jaksanut kohota oikein minnekään.
Teistingin fokus hieman hajosi tässä kohtaa, osallistujissa mukana ollut Kärkkäinen-niminen herrasmies tarjosi pullostaan maistiaisia. Kyseessä oli kai Kyrön ensimmäisen tislauksen 2014 tuloksena syntynyttä kamaa, jota oli kypsytetty kolme vuotta yksityisissä oloissa. Tässä oli nahkaista tunkkaisuutta, makeutta myös, ei kovin vakuuttavaa.
Teistingin viimeinen juoma ei ollut viski ollenkaan. Puolivuotias tislausnäyte, turvesavuista kamaa, jota pidetty 6 kk Pedro Ximenez -sherrytynnyrissä. Hurja tuoksu, savua ja turvetta makeuteen yhdistettynä, tymäkkää kamaa. Oikeastaan vasta tämä juoma palautti uskoa Kyröön, ehkä vielä jotain merkittävää on tulossa, mutta aikaa se vie. Se kävi selväksi, että viskin valmistaminen ei ole mikään simppeli juttu.
1 kommentti:
Kuvauksen perusteella taitaa olla kyseessä viskipaskantamo; meillä on Valtakunnan pääkaupungissa -tislaamo.
Lähetä kommentti