Hotellioluttilanne, kun satuin keskiviikkona vesipullo-ostoksilla ottamaan mukaan yhden tölkinkin. Tutunkuuloinen olut, varmaan join ensimmäisellä Riian-reissulla, Cēsun oluita oli silloin kaupungin baareissa yleisesti. Latvian suurin panimo taisi olla jo silloin Olvin omistuksessa. 5,5 %, poreilevaa, ei oikein vaahtoa synny. Suodattamaton, aika sameaa onkin. Maltainen, leipäinen, makeahko, hyvin odotetun kaltainen. Ei jälkimakua, hiilihappoa sentään hillitysti. Ostopaikka Riika, Rimi Express Doma laukums.
3 kommenttia:
Tämä mystinen "hartsi" vaikuttaisi olevan lomakohteen lähes "talon maku"? Itse en ole ikinä tormännyt siihen, toisaalta äitini ei juo A-olutta koska "siihen on laitettu sitä hartsia". -Juha
Juha, hyvä huomio. Ehkä Arde selvittää meille tuon hartsin ynnä hartsimaisen flavorikokemuksen olemusta vaikkapa käytännön elämän referensseillä, maali- , teknokemianteollisuudesta tms.
Englanniksi resin näkyy tarkoittavan pihkan ohella myös hartsia. Mutta ei hartsisuus oluessa ole samaa kuin pihkaisuus. Käytin aiemmin kalkkisuus-termiä, mutta hartsi tuntuu paremmalta. Se on lähellä liituisuutta tai jauhoisuutta. Se leikkaa pois hedelmäisyyden ja maltaisuuden vivahteita, tylsyttää olutta. Se ei ole niin pahaa vielä kuin pahvinen olut, mutta sinnepäin se on.
Lähetä kommentti