Jussin toinen Porvoon-tuliainen on IPA, sameampaa ja vaahtoavampaa, kinuskikastikkeen näköä. Samat 4,7 %, sama Gilbert-varis etiketissä, nyt hoppy refreshing. Tuoksu on herukkaisempi, mausteisempi, selvästi voimakkaampaa aromia kuin Iizissä. Melko öljyinen maku, pihkaa ja ylikypsää kiiviä, samaa kuivaa hartsikalkkia kuin edellisessä, jälkimaku nyt voimakkaampi, nyt on peräkontti täydempi. Mauttomiksi Kråkön oluita ei voi syyttää, mutta aika ohuitahan molemmat silti ovat. IPAssa on odotetusti enemmän potkua, mutta prototyyppimäiseltähän tämäkin tuntuu. Hartsisuus pitäisi saada pois ja hedelmäiset ja maltaiset maut puhtaammiksi. Itä-Uudellamaalla ei vielä kovin paljon panimoita ole, joten paikallisuus vetänee vielä jonkin aikaa hyvin. Ryhdikkäämpiä tuotteita laajemmassa kilpailussa pärjääminen kuitenkin edellyttää.
2 kommenttia:
Olutarvio. Drygate Brewing co, Glasgow. Crossing the Rubicon west coast ipa 6.9-volttia. Pikku, osittain musta tolkki (BLM?). Ehkäpä Rubicon tässä kuvastaa institutionalistista rasismia (orange man bad). Oranssinen (sanoinhan minä!) hieman samea, vanhanajan ipan ulkonäko. Tuoksussa vanhanajan jenkki-ipaa myos, karamellia. Erittäin lupaava karkeus, puraisu, ei niin vaisu kuin voisi pelätä, on siinä pohjaa ja kärryäkin vaikka voisi olla rohkeampikin ote panimolla. Arde sanoisi että hartsia ja karkeutta, mutta karkeus ja ehkä hartsikin tulee olemaan uusi virtaus ipassa, mark my words! -Juha
Kiskaisin saman pari vuotta sitten Glasgow'ssa ja hyvää oli.
https://arijuntunen.blogspot.com/2018/10/drygate-crossing-rubicon.html
Lähetä kommentti