Luin vuosituhannen alkuvuosina Jo Nesbøn Suruton-romaanin. Ei se huono ollut, mutta ei oikein kolahtanut. Erityisesti en saanut päähenkilö Harry Holesta kunnollista otetta. Amerikkalaiset esikuvat tuntuivat ilmeisiltä, ei tarpeeksi omaperäisyyttä. Niinpä Nesbø on sen jälkeen jäänyt sivuun, kunnes heinäkuun Tampereen keikalta mukaan lähti lainaksi Timo Alasen Pelastaja-kirja. Ilmestynyt 2005, suomennos 2007. Suruttoman ja tämän välissä näkyy ilmestyneen Veritimantit-teos. Aiemman romaanin yksityiskohdat ovat tietysti unohtuneet, mutta Holen ohella muutama muukin henkilö tuntui tutulta. Ehkä Nesbø on kehittynyt tai oma maku on muuttunut, mutta nyt Holen hahmo tuntui uskottavammalta. Tässä välissä olen ensi kertaa käynyt kahdesti Oslossa ja Nesbøn kaupunkikuvaus tuntui nyt osuvalta. Romaanin rakenne on hieman omalaatuinen, alussa on pitkänä rönsyhaarana huumekuolema, joka selvitetään nopeasti, mutta se ei tunnu liittyvän päätarinaan mitenkään. Päätarina kyllä rullaa sitten hyvin, kun siihen päästään keskittymään. Tosin se on aivan liian pitkä, palkkamurhaajaa jäljitetään Oslossa ja lähiseudulla todella monen mutkan kautta. Yli 600 sivua, tiivistämisen varaa olisi ollut paljon. Jugoslavian hajoamissotiin venyvä taustoitus on varsin näppärä, Vukovarin taistelut fokuksessa ja Holekin vierailee Zagrebissa. Sivumennen sanoen Dinamo Zagrebin stadion ei ole Maksimar vaan Maksimir. Ei voi olla sykähdyttämättä, kun uudehkossa romaanissa mainitaan Lev Jašin. Toiminnallisuutta ja suspensea on riittävästi. Jonkinlainen yliluonnollisuudella temppuilu kuitenkin ottaa päähän, poliisit näkevät etsityn palkkamurhaajan useita kertoja, mutta eivät tunnista tätä. Tälle kyllä tarjotaan selitys, mutta homman pointti jää keinotekoiseksi. Bergenille vittuilu vaikuttaa melko lapselliselta, mutta ehkä Bergen on Norjan Turku. Kyllähän tämän mielellään luki, vaikutelma selvästi parempi kuin Suruttomassa. En silti vielä ole vakuuttunut, että Nesbø olisi suurmestari. Nesbøn musiikkiura on ollut tiedossa, mutta huomasin vasta nyt Nesbøn pelanneen Moldessa hyökkääjänä muutaman Norjan pääsarjaottelun 1970-luvun lopulla ennen futisuran päättänyttä polvivammaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti