Syksyn avaustasting 2020

Koronatauon jälkeen saatiin teistingit käyntiin juhannuksen alla ja nyt sitten loppukesän saldoa laajennetulla kokoonpanolla. Omatuonteja ei tietenkään juuri ole matkustusrajoitusten takia, mutta ulkomaisten verkkokauppojen etämyynti pitää lentokoneet ilmassa, kun viranomaiset edelleen kieltävät laittomasti (?) suomalaisten panimoiden etämyynnin. Turkuun ranskalaisen visiitin tehnyt Janne Keskisarja sekä Matias Kainulainen vastasivat suurimmasta osasta oluista, mukana myös Micael Näsen ja Matti Saarisen tuomisia. Paikalla oli siis Ratebeerin Suomen ykköskentällistä. Itse olin totutusti puhtaasti saamapuolella.

Ulkomaista tavaraa siis pääosin, mutta sessio käyntiin kahdella hailuotolaisella. Festbier #100, 5,5%, kirkas, maltainen, vähän saippuainen, lievästi mausteinen. Hailuodon oluisiin en ole vielä kunnolla saanut otetta, mutta tämä oli selvästi parhaita heiltä juomiani. Bama Lama Brew Fleimarit on Flaming Sideburns -yhtyeen bändiolut, Hailuodon panimon Jürgen Hendlmeier on tuottanut bändin levyjä, joten suhteella jo pitempi historia. American amber ale, 5,2%. Samanvärinen kuin festbier, kirpeämpi, lievästi hedelmää, ei katkeroa, vaikka Ariana-humala käytössä. Hieman saippuainen tämäkin, hiilihappoja liikaa, jäi lievästi vaisummaksi festbierin jälkeen.

Seuraavaksi istunnossa ensimmäinen IPA-osuus. Etelä-Kalifornian Anaheimista Bittle Logicin Dexterity Check. Uusi panimotuttavuus minulle. West coast IPA, 7,1 %, herukkaa, appelsiinia, pihkaa, aika raikasta. Ei paljoa katkeruutta, mutta hyvä tasapaino. Cornwallin Verdantin Unconventional Tactics, 8,0 %, Nelson Sauvin pääroolissa. Vaalea ja samea. Sitrusta, bensaa, ananasta, makeahkoa. Ei katkeroa ja liian makeaa, ei pärjännyt kalifornialaiselle.

Ensimmäinen olut Länsi-Englannin Cheltenhamista tulevalta Deyalta, Saturated in Strata, siis Stratalla sinkkuhopitettu, 8,0 %. Samaa näköä kuin edellisessä. Ananasta, täyteläinen, puhdasta, trooppishedelmäinen, mangoa. Ei katkeruutta, mutta mallastakin vähän löytyy. Ei makeutta tässä, session kärkeen toistaiseksi. Käännös tummempaan suuntaan, Astronaut Funeral on imperial milk stout, 10,5 %. Panimona Newgrass North Carolinan Shelbystä, uusi kokemus tämäkin. Menee pastry-juoman puolelle, tässä on vaniljaa ja nicaragualaista kookosta. Ei vaahtoa. Tuoksussa makeaa yrttisyyttä. Kinuskikastikkeisuutta, varsin makea. Pippureitakin pitäisi olla, mutta kovin voimakkaasti ne eivät nousseet esille.

Commonwealth Brewing jäi käymättä Virginia Beachin taannoisella vierailulla, mutta nyt lopulta ensimmäinen näyte testiin panimolta. Angelico on myös imperial milk stout, 10,5 %. Pähkinäinen ja kaakaoinen tuoksu. Todella vahvasti pähkinäinen olut, suoraviivainen ja voimakas. Tykkään enemmän tällaisesta selvästä pähkinäpainotuksesta kuin monipuolisemmista sekoituksista tässä tyylisuunnasssa. Silti pöyristyttävän makea. Session ensimmäinen sour Oregonin Bendistä, tunnettu valmistaja Ale Apothecary on jäänyt itselle tuntemattomaksi. Oluen nimi Sauvie viittaa Portlandin lähellä sijaitsevaan Sauvie Islandiin, jossa tässä käytetyt Crystal-humalat kasvavat.  Wild ale siis, viinitynnyrulypsytystä, 8,1 %. Kaunis ulkomuoto, brettainen tuoksu. Varsin intensiivinen, kuivaa, tynnyri tuntuu, säväyttävää. Suuta suipistavaa, todella hyvää makeiden stoutien jälkeen.

Toinen Commonwealthin näyte Golden Stag on barleywine, mutta ikävä kyllä sotkettu tähtianiksella ja vaniljalla. 9,0 %, todellista karkkiolutta. Ei millään tavalla hyvää, vaikka mukana sentään vähän kypsää hedelmää jälkimaussa. Illan hitain ja session toistaiseksi heikoin tuotos. Seuraava olut paransi onneksi välittömästi tunnelmaa. Mainen Portlandissa sijaitsevalta Battery Steele -panimolta ensimmäinen kokeilu, Flume 2 on DIPA, 8,0 %, tölkitetty 22.6.2020, Citra, Mosaic. Raikasta mehuisuutta sameassa oluessa, oikein hyvää. Kuivaa sitrusta, greippiä.

Black Project on denveriläinen sour-panimo, jolta join Timo Alasen teistingissä Typhoon-olutta. Nyt vuoroon Midas, kuivahumaloitu persikkasour, 5,0 %. Lievästi samea, kovasti hapan. Intensiivinen ja hedelmäinen. Näin hyvät sourit pistävät vähän kyseenalaistamaan viimeaikaista baarikäyttäytymistäni, yleensä ohitan sourit nykyään, mutta laatutavaraa selvästi on liikkeellä ainakin läntisestä USA:sta.  Foreign Objects on uusi panimotuttavuus Wisconsinin Waukaneesta. Oluen nimi Darktime Vostok Slumber Imperial Stout, 9,6 %. Paahteinen tuoksu, kahvia ja suklaata. Hyvä juotavuus, muutenkin hyvää, session paras tummalta puolelta.

North Carolinan suurkaupungin Charlotten liepeillä sijaitseva Casita Cerveceria on tuttu Jannen omatuonneista. Nyt vuoroon Home Sweet Home, imperial stout, 10,0 %. Pekaanipähkinää ja vaniljaa, soijakastiketta, kahvia. Pastry stout siis ja todella puistattavan makea. Massachusettsin kulttipanimo Tree House myös mukana illan sessiossa. Hold On To Sunshine kevyempi export porter 7,6 %. Pehmeä, makeahko tämäkin, kahvia, mukavaa. Vähän pähkinää tässäkin.

Ensituntuma Mikkellerin Baghaven-sourpanimon tuotteisiin. Beer Club Blend 2, vuoden kypsytys Chardonnay-tyynyrissä hunajan kanssa. Hyvin vaaleaa, hapan tuoksu, 7,2 % . Makukin hapan, kuivaa, hedelmäistä, tiheää. Hiilidioksidia runsaasti, mutta muuten vakuuttavaa.  Indianalainen Upland on tullut vastaan Sori Taproomissa, nyt Teddy Bear Kisses, kaakaossa kypsytetty russian imperial stout, 10,2 %. Makeaa suklaisuutta, melassiakin, mutta ei mahdottoman makea, vähän jälkimaun kuivuuttakin.

Minneapolislainen Fair State on ennestään tuntematon panimo. FSB 2019 Part 03 on macaroon-vaikutteinen leivosjuoma, 13 %. Hyvin makea, sokerinen, erittäin imelää. Aivan hirveää, session pohjasakkaa. Istunnon toinen Casita-olut on Admiral Boots, imperial brown ale, 11,5 %. Kuiva ja mausteinen, appelsiinimarmeladia, keksimäisyyttä. Tässä vaiheessa alkoi jo muistiinpanoista tulla viitteellisempiä. Raskasta puuhaahan tämä on.

Session piristäväksi välipalaksi Matti oli saanut Tallinnassa vaikuttavalta Fat Phililtä latvialaista sessio-IPAa, johon hän oli teipannut varoituksen "possible gusher". Pullo avattiin siis kylpyhuoneessa asianmukaisin suojavarustein, mutta olut vaikutti rauhalliselta. Pumpurs Vējrādis, 5,4 %, Citra käytössä, panimo sijaitsee Lielvārdessä Daugavan rannalla Riiasta kaakkoon. Pullotettu jo puolitoista vuotta sitten, tai parasta ennen maaliskuuta 2019. Sameaa, etikkainen tuoksu, kengänpohjaa, hiilihappoa paljon, ei makua. Kuriositeetti, ei oikein huumorimielessäkään keventänyt paljoa tunnelmaa. Ashevillen tutusta Burial Beeristä  Virtue Patience, bourbon-kypsytystä 15 kuukautta, barleywine, 12 %. Kovat odotukset, tuoksussa kypsää luumua, maussa vaniljaa ja rasvaista voita, ei kuitenkaan diasetyylimaisesti. Hedelmääkin on rasvan seassa, aika persoonallinen, ihan hyvää.

Heti perään toinen barleywine, ohiolaisen Jackie O:n Bonneville, klassikko-Pontiacin mukaan siis nimetty. Tämäkin bourbon-pehmennetty, jopa 18 kuukautta. 10 %, kirkas, makea, hedelmäinen. Tammea on, tämäkin mukavaa, mutta tykkäsin ehkä enemmän rosoisemmasta Burialista.  Richmondilaisen Veilin Torn Apart on triple IPA, 10,5%. Samea, jyrkkää hedelmää, yrttiä, aika juotavaa silti, hyvää on. Ei katkeruutta, mutta ei ole makea, alkoholi ehkä hieman puuduttaa kieltä. Session kärkipäähän menee.

Istunnon ainoa belgi oli Struisen Pannepotin Bordeaux-versio, neljä pitkää vuotta tynnyrissä.  10 %, tammea on, lievää happamuutta, 2014 tehty. Mausteisuutta, kuivaa hedelmää, kirpeää, ei maltaisuutta. Hieman sekavissa tunteissa olutta arvioi, ehkä pehmeämpää ja jykevämpää otetta olisi odottanut. Torstaina en ehtinyt Sori Taproomin Equilibrium-tapahtumassa Fluctuationin tölkkiin kiinni, mutta ei hätää, nyt sitä oli tarjolla. Tupla-IPA, 8,1 %, 07/30/20. Sameaa on ja kirpeää hedelmää. Mehuisuutta löytyy, mutta ei kovin raikas. Ei nyt vakuuttanut, mutta olut oli tietysti vaikeassa tilanteessakin. 

Session huipennukseksi Seven Island Moctezuma,  14 %, Bourbon Barrel Aged. Korfulainen sopimuspanija siis, tehty Sorilla Tallinnassa. Kovin makea ja silti ohut. Alkoholi pääsee sekaan, kun ei ole tarpeeksi runkoa. Hieman antikliimaksin fiiliksiä, mutta tässä vaiheessa ei ehkä olisi ymmärtänytkään riittävästi paremman herkun päälle. Sessiossa oli mukana myös Micaelille New Brunswickin provinssitikki Moosehead ja muille tuntematon Narrin Hallitsijatar, mutta ne jätin nyt väliin. Nautinnollinen maisteluilta jälleen kerran, kiitoksia herroille oluista ja seurasta. Olutta oli niin paljon, että muistaakseni ensi kerran elämässäni jouduin viemäröimään pullojen ja tölkkien jämiä.