Tapani Bagge: Valkoinen hehku

Baggen uudehko (2009) historiallinen romaani on saanut nimensä White Heat -gangsteriklassikon suomalaisotsikosta. Liikkeelle lähdetään Espanjan sisällissodasta 1938, mutta tapahtumat keskittyvät Hämeenlinnaan Baggen modernien rikosromaanien tapaan. Tyyli on muutenkin samantyyppinen, useita henkilöitä, tapahtumat alkavat pikkuhiljaa liittyä yhteen. Rakenne on hieman mekaaninen ja anakronismilta ei voi välttyä. Poliittinen 30-luvun konteksti on hyvin rakennettu, mutta ihmiset tuntuvat liian moderneilta. Henkilöiden lukumäärä on Baggen tunnusomainen virhe näköjään, jännite laskee ja henkilöt jäävät pinnallisiksi. Lopussa eri haarapurot laskevat sinänsä nautittavasti samaan uomaan, mutta se ei riitä. Journalistien osuus tässä tarinassa on ylimääräistä, poliiseissa ja molemman poliittisen äärilaidan toimijoissa olisi riittävästi ainesta. Journalistien massiivinen ja koomiseksi tarkoitettu alkoholinkäyttö alkaa vaikuttaa jo tahalliselta mustamaalaamiselta. Vuodesta 1918 nouseva poliittinen vastakkainasettelu on kohtuullisen hyvin kasattu, mutta aavistuksen pinnalliseksi sekin osa jää. Kekkosen henkilöhahmo jää ohueksi, sisäministerin salamurhahanke on hieman liian raflaava eikä kovin omaperäinenkään idea, kun Pentti Kirstilä leikitteli ajatuksella jo 70-luvulla. Kieltämättä tällä täkyllä Bagge saa nostettua panoksia, mutta jännite purkautuu tussahtaen groteskin huumorin kautta. Sinänsä teksti rullaa hyvin ja rakenne on kuitenkin tiiviimpi kuin Baggen moderneissa rikosromaaneissa. Melkoista tšekkiolutintoilua Hämeenlinnan panimon yhteydessä, viittauksia Nymburkiin ja Bohumil Hrabalin isään. Muuan kuollut ratavartija Juntunenkin kummittelee taustalla. Baggen kotipaikka Kerava esiintyy jälleen pienessä roolissa Baggen muiden teosten tapaan. Parhaita lukemiani Baggen romaaneja, mutta paljon tökkii silti.

Merlin Černý

Tšekkiläinen mustaolut vaahtoaa mukavasti. Pehmeän paahteinen alkuvaikutelma, häivähdys diasetyyliä, makeutta ei niin paljon kuin odottaisi, tanakan täyteläistä mallasta, yllättävän paljon katkeroa. Kokonaisuutena lähes loistava tuoreen kuohkea tšekkiläinen tumma lager, jossa tyylisuuntaa raskauttava makeus on väännetty minimiin ja lähes kahvinen stoutmainen paahto nostettu esiin. Todella positiivinen yllätys. Pullosta on hankala selvittää panimoa, mutta se on mitä ilmeisimmin Böömin sydämestä klassinen tuotantolaitos Protivín Platan, jonka oluisiin ihastuin jo 90-luvun alussa Prahassa. Tuoreena hanasta tämä voisi olla lähes taivaallista. Ostopaikka Oulu, Stockmann.

Neuzeller Kirsch Bier

Itäsaksalaisen Neuzellen schwarzbier on kirkkaasti surkeimpia koskaan maistamiani oluita. Nyt Alkon valikoimaan on puistattavasti saapunut kirsikkaolut samasta panimosta. Väri on uhkaavan tummanpunainen, ei niin kirkas kuin belgialaisissa kriekeissa, vaahtoa syntyy kohtuudella. Maku on nahkean makea, ei onneksi niin makea kuin pelkäsin. Yllättävän ohut maku, maltaasta ja humalasta ei oikein havaintoa, kevyesti marjainen esanssinen juoma. Vaisuhko tapaus, ei herätä intohimoja mihinkään suuntaan. Ostopaikka Oulu, Stockmannin Alko.

Michael Haneke: Caché

Michael Haneke on itävaltalainen pitkän linjan tv-ohjaaja, jonka vanhoilla päivillään tekemiä palkittuja elokuvia en ole aiemmin nähnyt. Niillä on jokseenkin kinkkinen epämiellyttävä maine, joka ei millään tavalla vaikuta kiinnostavalta. Satuin nyt lopulta katsomaan tämän ranskalaisen tuotannon vuodelta 2005. Piinaavan hitaasti käynnistyvä elokuva nostaa vähitellen intensiteettiä, ei musiikkia, ranskalaisen ykkösketjun Auteuil ja Binoche vakuuttavissa pääosissa, vanha stara Annie Girardot myös mukana. Mystinen videoahdistelija uhkaa porvarillista idylliä. Lapsuuden traumat ja Ranskan algerialaisvähemmistön teemat nousevat esiin. Ei erityisemmin hätkähdyttävä elokuva, yksi yllättävä väkivaltainen kohtaus, mutta ei poikkeuksellisella tavalla. Kohtuullisen näppäriä efektejä, kun katsoja ei tiedä katsovansa elokuvan sisäistä videonauhoitusta ja yhtäkkiä käynnistyy pikakelaus. Loppuratkaisu on ärsyttävän tekotaiteellinen ja koko homman pointti jää epäselväksi. Kokonaisuutena ei varsinaisesti pettymys, koska en juuri mitään odottanutkaan.  

Atlas Three Sisters

Tšehovilaisittain nimetty olut viitannee joihinkin ylämaiden vuorihuippuihin. Kyseessä on Atlas-tulkinta klassisesta skottilaisesta 80/- -tyylistä. Kaunis mahonkinen väri, mallasta, toffeeta, karamellia. Hyvin heikosti humalaa. Kyllä tämän tyylisuuntansa edustajaksi tunnistaa, mutta hieman karkea ja yksiulotteinen suoritus on. Skottityylitkin hyötyvät real-käsittelystä, tähän lisääntynyt pehmeys toisi hienon ulottuvuuden. Ostopaikka Oulu, Stockmann.

Atlas Latitude Highland Pilsner

Skottipils, alkoholia vain 3,9%. Kaunis keltainen väri kontrastoituu valkeaan vaahtoon. Hedelmää ja viljaista mallasta, katkera jälkiveto. Muistuttaa aika paljon moderneja brittigoldenaleja, tässä onkin brittialemaltaita mukana. Pilsner-nimitys taitaa ollakin hämärä markkinointikikka, ilmeisesti tämä on nettitietojen perusteella pantu pintahiivalla. Runko on harmittavan ohut, tykkään ilman muuta täyteläisemmistä oluista, vaikka sarjassaan tämä toimii ihailtavasti. Keveys tietysti harkittua, suunniteltu brittipubien olutsessioihin. Atlas ei ole nykyään fyysinen panimo, oluet tehdään pohjoisilla saarilla Orkney-panimossa. Olen juonut Cambridgessa tämän oluen cask-versiota, joka on vielä kevyempi. Ostopaikka Oulu, Stockmann.

Dubuisson Cuvée des Trolls

Ilmeisesti jo Alkon pääsiäisvalikoimaan kuuluva peikko-olut Länsi-Valloniasta. Pieni pullo, 25 cl, peruslagerin värinen vaalea ale, ohuesti vaahtoa, 7%. Belgihiivaa, kevyesti hedelmää, hieman pistävää pippurista makua, joka tulee kai humalasta, mutta ei ole miellyttävällä tavalla katkeroinen. Ei kovin makea ja humaloinnin voimakkuus sinänsä positiivista, mutta muuten varsin vaisu keskiluokkainen belgiolut. Mitään pääsiäiseen liittyvää en oluesta keksi, mutta so what. Ostopaikka Oulu, Stockmannin Alko.

Lyon - Real Madrid 1-1

Vauhtia ja taitoa Stade Gerlandilla. Molemmilla hyvä syke, Cristiano Ronaldo ja Angel Di Maria loistavassa vedossa, Mesut Özil pienemmässä roolissa. Bastos upea Lyonin laidalla, Källström energinen, Gourcuff pettymys. Kovin vaarallisia tilanteita ei kuitenkaan, Lisandroa kaivattiin Lyonin kärjessä, stuntti Gomis hukkasi parhaan avopaikan, pilkun kohdalta karkeasti yli. Cristianolla hyvä vapaapotku. Silti varsin tarkkaa taktista peliä. Toisella jaksolla kovaa Madridin painetta, Cristianon vapaapotku takatolppaan, Pepen pusku poikkipuuhun, Gourcuffin käsivirhettä laatikossa ei tuomittu. Tunnin jälkeen heikko Adebayor ulos, tilalle Benzema, pallo verkossa 40 sekuntia myöhemmin. Özilin esityöstä Benzemalta pitkä poikittaiskuljetus boksissa, Llorisin längistä sisään. Mourinholta taktinen virhe, yritti jäädyttää mm. ottamalla Özilin pois. Lyon rankaisi, flipperitilanteesta vapaapotkun jälkeen Gomis onnistui tasoittamaan. Lopussa vielä Lyon painosti, mutta ei tulosta.

Tapani Bagge: Kohtalon tähti

Luin joitakin vuosia sitten kolme Tapani Baggen Hämeenlinnaan sijoittuvaa rikosromaania. Puhaltaja, Paha kuu ja Julma maa. Kohtalon tähti on sarjan kolmas, sijoittuu Pahan kuun ja Julman maan väliin. Kirjoissa on samoja henkilöitä, joiden tarinaa viedään eteenpäin kirjasta toiseen. Sikäli on harmillista, että tämä teos tuli käsiin vasta nyt. Toisaalta jokaisessa kirjassa on itsenäinen päätarina, joten kaikkea ei menetä. Tämä teos on vuodelta 2004, henkilöt pääasiassa poliiseja ja rikollisia, sivullisia vähemmän. Naispoliisilla on kainuulaisia sukulaisia, joista Bagge antaa melko karun kuvan. Bagge kirjoittaa dialogivoittoisesti, terävästi ja tiiviisti, tarina kulkee vauhdilla. Huumoria tulee välissä lähes Jerry Cotton -hengessä. Sanaleikit ovat Chandlerin suomalaista vastinetta. Baggen ensimmäinen teos ihastutti, pari seuraavaa tuntui seuraavan liikaa samaa kaavaa. Nyt kun sarjan aiempien lukemisesta on kulunut enemmän aikaa, teksti tuntuu taas raikkaalta. Tai ehkä tämä on vain sarjan huippuja. Hämeenlinna on minulle jokseenkin tuntematon kaupunki, ehkä miljöökuvauksesta saisi enemmän irti jos olisi omakohtaista kokemusta. Nyt ympäristökuvaus tuntuu jäävän hieman ohueksi. Lievästi ärsyttävänä yksityiskohtana on repsikka-sanan toistuva käyttö. Se voi olla yleinen sana Kerava-Hämeenlinna -seudulla, mutta en ole siihen törmännyt missään muualla kuin Baggen kirjoissa. Ei voi tietää, mitä se tarkoittaa. Asiayhteyden perusteella se voisi olla ns. pelkääjän tai apukuskin paikka, autossa kuljettajan viereinen istumapaikka. Huulenheitosta tulee Elmore Leonard ja Tarantino tietysti väistämättä mieleen, mutta kyllä Baggella riittävästi omaakin otetta on. Lopussa vauhti kiihtyy ja muut vivahteet jäävät sivuun. Ehkä vähemmällä toiminnallisuudella voisi saada syvemmän vaikutuksen aikaan, vaikea sanoa.

BrewDog 5 a.m. Saint

Aberdeenin olutta hanassa, periaatteessa tyylisuuntana amber ale. 5%, varsin kylmää, äärimmäisen humalainen, kuivaa hedelmää. Kokonaistunnelma jää hieman nahkeaksi, humalointi hallitsee kaikin puolin, mutta nautinnollisuus hiipuu jotenkin puolitiessä. Mallasrunko ei tue humalakatkerointia tarpeeksi, tunkkaisuuus korostuu. Ei kovin täyteläinen eikä tasapainoinen olut. St. Michael, 20.2.2011.

Inveralmond Blackfriar

Jari Litmasen merkkipäivän kunniaksi skottiolutta. Kuparinväri, 7%, hedelmää, makeutta, mutta ei niin karamellinen kuin wee heavyt yleensä. Katkeroa tavallista enemmän, vaikka aiemmin nautittu BrewDog Hardcore IPA hieman häiritseekin humalahavaintoja. Vehnämallas poikkeaa myös normi- wee heavyn tyylistä. Nimi viittaa panimon kotikaupunki Perthin keskiaikaiseen luostariin. Kokonaisuus on miellyttävä, mutta jää hieman nahkeaksi, real-käsittely voisi tehdä terää tällaisellekin tuotteelle. Oluthuone Leskinen, 20.2.2011.

Emelisse Barley Wine

Ensimmäinen tuntumani hollantilaiseen Emelissen panimoon, barley wine on vaivihkaa saapunut Alkon valikoimiin. Panimo on Kamperlandin pikkukylässä Zeelandissa, Schelden suulla, lähellä Belgian rajaa. Ilmeisesti entisellä saarella, nyt näyttää olevan maayhteys. Barley winessa voltteja 10,5%, asiaankuuluva samea kuraveden väri. Kirpeää hedelmäisyyttä, tammisuutta, yllättävän kuiva. Jälkimaku voimakkaan humalainen, voisi melkein olla tupla-IPAkin. EBU-lukema onkin 75. Jotain suklaisuutta myös maltaassa. Monimuotoinen, mutta ehkä hieman tasapainoton. Ostopaikka Oulu, Stockmannin Alko.

Haandbryggeriet London Porter

Tästä uhkaa tulla huonojen oluiden teemailta. Norjalainen porter vaikuttaa aivan liian yliaktiiviselta. Lasiin ei tunnu syntyvän muuta kuin vaahtoa. Lopulta väriksi paljastuu tummanruskea. Vaahto on suurikuplaista ja lähes kermavaahtoisen paksua. Makua onneksi on!  Paahtomallasta, kahvia ja ehkä hieman happamuuttakin. Ohut runko väistämättä, alkoholia vain 4,5%. Hieman makeaa suklaisuutta, humalointi hillittyä, mutta tässä tyylisuunnassa riittävää. Keskitason olut, porterin pitäisi olla täyteläisempi. Ostopaikka Oulu, Stockmann. 

Gusswerk Meinklang Urkorn Ale

Itävaltalainen luomuolut muistuttaa ulkonäöltään pahaenteisesti edellistä Sailor-hirvitystä. Ei juuri vaahtoa, samea keltaruskea väri. Tällä sentään säilyvyyttä maaliskuun loppuun. Maussa on nyt selvästi mallasta, ei paljoa, mutta olueksi tunnistettavasti. Raaka-aineina on ohran lisäksi erityyppisiä arkaaisia vehnälajikkeita ja ruista. Harmittavan vähän niistä on makua saatu lopputuotteeseen. Humalointi on tässäkin äärimmäisen niukkaa. Pahvisuutta myös, tämä on Sailoria parempi, muttei kovin paljoa. Aivan näin heikoksi en uskonut olutvarastoni pahnanpohjimmaisten tasoa, mutta tästä varmaan päästään vielä uuteen nousuun. Ostopaikka Oulu, Stockmann.

Three Towns Sailor Beer

Merkillinen löytö Haaparannasta. Muovipullo, parasta ennen päiväys hieman ikävästi jo 13.2.2011. Pullon takapuolella kartta Jules Vernen Salaperäisestä saaresta. Ei vaahtoa, yllättävän samea keltaruskea väri. Hieman lässähtänyt hiilihapoton vetinen maku, hunajaista makeutta, aavistus viljaa, enimmäkseen kosteaa pahvia. Jälkimaku puuttuu totaalisesti. Huh, tästä oluen maku voi vain parantua. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Claude Chabrol: La Femme infidèle

Hieno trilleri vuodelta 1969, yksi Chabrolin uran huipentumista. Porvarillinen kolmiodraama, jännite kasvaa hidastetusti, ehkä liiankin hidasta kehittelyä, mutta traaginen kliimaksi tulee sitten sitäkin tyrmäävämmin. Monien ranskalaisohjaajien tapaan Chabrolilla oli erinomainen silmä naiskauneudelle, tällä kertaa fokuksessa varsinkin Stéphane Audranin sääret. Suggestiivisia kamera-ajoja, Pariisin katuja, Mercedeksen SL-malleja, sihteereiden minihameita, elokuva on himmeästä kopiosta huolimatta visuaalista loistoa. Musta huumori nousee esille, aviomiehen naurettavan pieni televisio korostuu rakastajan naurettavan suureen sytkäriin verrattuna. Hitchcock-vaikutteet jälleen esillä melkein alleviivattuina, kunnianosoitusten erityisenä kohteena tällä kertaa Psycho. Chabrol viittaa itseensäkin, kadulla vilahtaa elokuvateatterin mainos hänen edellisestä elokuvastaan Les Biches. Loppuratkaisu on todella ranskalainen, todella hallittu.

Bagge Bocköl

Ruotsalaisen Åbron panimon tekemä vaalea vahva lager, bockiksi melko kevyt kuitenkin, 6%. Kirkasta keltaista nestettä, makeutta, metallisuutta, vihannesmainen teollisuusjätteen esanssisuus. Humalaa nokare jälkimaussa, mutta myös alkoholi onnistuu paistamaan läpi lähes balttityylisesti. Maltainen täyteläisyys puuttuu, melko epämiellyttävä kokonaisuus. Panimon nimeä ei mainita tölkissä, valmistuttaja Janake Wine Group. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Milan - Tottenham 0-1

Tottenhamilta poissa Bale ja Modric, mutta silti ote selvästi lontoolaisilla. Nestan käsivirhe olisi voitu tuomita pilkuksi ja van der Vaartin kova laukaus kimmahti onnekkaasti veskari Abbiatille, joka joutui jättämään kentän päävamman takia jo 17. minuutilla. Zlatan hieman väläytti Milanin kärjessä terävyyttään, mutta Pirlon poissaollessa keskikentän rakentelu tuntui puuttuvan. Seedorf edelleen mukana, mutta ei taida tempo enää riittää. Kova vesisade ei parantanut pelin tasoa. Tottenhamin penkillä monella tavalla rikkinäisen uran kokenut ex-Leeds-lahjakkuus Jonathan Woodgate. 

Toiselle jaksolle Pato tulikin Seedorfin tilalle ja peli parani ällistyttävästi. Milan loi paljon tilanteita, mutta ei maaleja millään. Tottenham joutui alakynteen, mutta loi silti tilanteita, van der Vaartin roikku oli upota ylänurkkaan. Gomes oli hyvä Tottenhamin maalissa, torjui kaksi hienoa kolumbialaisen toppari Yepesin puskua. Flamini teloi Tottenhamin pakin Corlukan, tilalle Woodgate. Gattuso kävi todella kuumana toisella jaksolla, mm. töni Tottenhamin apuvalmentajaa, ex-Leeds-legenda Joe Jordania, joka pelasi kaksi muistettavaa kautta Milanissakin 80-luvun alussa. 80. minuutilla ratkaisu, Tottenhamin vastahyökkäys, nopea Lennon ja Crouch pelasivat hitaat Nestan ja Yepesin pois, Crouchin sijoitus alanurkkaan. Lopussa Tottenham piti palloa hyvin, Milan shokissa. 95. minuutilla painostuksen jälkeen Zlatan hienolla saksipotkulla sai pallon verkkoon, mutta oli (ehkä) niukasti paitsiossa syöttöhetkellä. Gattuso hyökkäsi Jordanin kimppuun vielä pelin jälkeenkin.

Moles Ported Pilot Porter, real ale

Maitohappoisuutta ja kahvista paahtoa keskikevyessä (5%) porterissa. Runsas vaahto, kuohkeaa, mutta ei erityisen pehmeää makua. Jotain riitasointuisen karvasta kulmikkuutta, jota vaikea pukea sanoiksi. Pehmeämpää humalaa jälkimaussa. Äänekkäitä rovaniemeläisiä Oulun rovaniemeläisbaarissa, tulleet katsomaan jääkiekkoa talven hyytävimmässä kelissä. Oluthuone Leskinen, 15.2.2011.

Airbräu Kumulus

Lentokenttäbaarissa Airbräun oluita. Reissun ainoa vehnäolut viime hetkellä. Se kertoo lähinnä siitä, että en erityisemmin ole vehnäoluista kiinnostunut, tarjontaa olisi ollut paljon keskellä talveakin. Voimakasta purukumimakua, tämä panimo ei todellakaan säästele makuja tai raaka-aineita. Lähes pureskeltavan täyteläinen, hedelmää, enemmän kuivaa sitrusta kuin banaania. Pientä humaloinninkin vetoa lopussa, ei tietenkään paljoa. Raikkaus ei ehkä joidenkin vehnien luokkaa, mutta talvella toimii tämmöinen paksumpi keitos. München Flughafen, Terminal 2, ilmapuoli, Käfer, 14.2.2011.

Augusta Pils

Perinteinen tarjoilu, nyt on enemmän makua kuin kellerbierissä. Pientä diasetyylin vivahdetta, mutta Hallertau-humalat iskevät kunnolla takapotkussa. Humalaisuus sekoittuu maltaaseen ja kermatoffeeseen, mutta kohtuudella on katkeroitakin. Kiteyttänee reissun viimeisenä oluena sen, että Baijerissakaan kaikki ei aina kunnolla toimi olutmielessä. Varsinkaan diasetyyliin en ole aiemmilla Baijerin keikoilla näin selvästi törmännyt. Augsburg, Drei Königinnen, 13.2.2011.

Augusta Kellerbier

Augustus-keisarin mukaan nimetyn Augusta-panimon jakelupiste, ei ollut aiemmin päivällä norkoillessani vielä auki. Itse laatikkomainen panimo noin puolen kilometrin päässä, panimon ja baarin välissä kuuluisa Fuggerei, keskiaikainen sosiaalinen asuntoprojekti, maailman vanhin laatuaan. Kolme kuningatarta näyttää ulospäin perinteiseltä, mutta sisältä yllättävän moderni perusbaari. Panimo ei ole nuori, lanseerasi tuotannon 1488. Sameaa keltaista olutta, alkoholia melko paljon, 5,6%. Se tuntuu makeutena, melko täyteläinen, mutta tuoreus ja humalointi jäävät kauaksi ihanteellisesta. Kellerbier-nimellä selvästi Augsburgissakin myydään melko kyseenalaista kamaa. Ei olut huonoa ole, ei mitään vikoja, mutta maltaan ja humalan maut pitäisi saada enemmän esille. Hyvä tunnelma baarissa sunnnuntai-iltana, hyvin porukkaa vanhankaupungin syrjäkulmalla. Suomalaisille hakkapeliitoille tutun Lech-joen vesiä kierrätetään omalaatuisesti pieniä kanavia (bach) myöten tämän kaupunginosan talojen reunoja myöten. Augsburg, Drei Königinnen, 13.2.2011.

Unterbaarer Meister Pils

Syrjäinen sivukatu Augsburgin syntistäkin vakuuttavan tuomiokirkon lähellä, ravintola mainostaa harvinaisia Unterbaarin luostarin oluita. Luostari sijaitsee melko tarkasti Augsburgin ja Regensburgin puolivälissä. Tilaan kylmiä alkupaloja ja pilsiä. Vaahto häviää nopeasti pienestä lasista, olutta tuntuu jäävän tarjolle kovin vähän. Pehmeää, diasetyyliä vienosti, humalaa aivan lian vähän pilsiksi. Toimisi ehkä paremmin hellinä, mallasrunko on sentään kohtuullinen. Augsburg, Maximilian Klause, 13.2.2011.

Thorbräu Maximilians Schwarzbier

Erikoinen keraaminen muki, tähän muotoiluun en ole ennen törmännyt. Hyvä vaahto schwarzissa, väri jää nyt siis arvoitukseksi. Maku on melko valju, hieman paahtoa, hieman mallasta, aavistus humalaa, ei juuri muuta. Aivan liian mauton olut. Augsburg, Thorbräu, 13.2.2011.

Thorbräu Maximilians Kellerbier

Löyhistä ennakkotiedoista poiketen panimoravintola näyttävää tornia vastapäätä keskustan pohjoispuolella auki sunnuntaina alkuillasta. Lähellä Augsburgin toinen joki Wertach. Tämäkin panimo aloittanut toimintansa jo 1582, yritystoiminnalla Baijerissa on jatkuvuutta. Kellerbierissä sameutta lähes hefeweizenin tyyliin, kirpeä puraisu, hiilihappoa aivan liian paljon tähän tyylisuuntaan. Makukin on liian pirskahteleva, tosin humalakatkeruutta pomppii mukavasti kitalakeen jo ennen nielaisua. Mallas on varsin ohutta ja humalointikin jää lopulta puolitiehen. Selvä pettymys. Ruokapainotteinen massiivinen paikka, kuten niin monet muutkin perinteisistä baareista tällä reissulla. Aluksi täysin tyhjä, mutta alkoi pian täyttyä. Augsburg, Thorbräu, 13.2.2011.

Hasen Pils

Klassisesti tarjoiltu ja uuvuttavan pitkään laskettu jänispils jättää sekin toivomisen varaa. Perusmaku on kovin tyhjä, humalan kosketusta joutuu odottamaan todella pitkään. Kyllä se lopulta tulee kauan nielaisun jälkeen, mutta kovin vaisuna. Pieni katkera häivähdys, ei muuta. Augsburg, Bauerntanz, 13.2.2011.

Hasen Extra

Etsiskelin varsin pitkään Good Beer Guide Germanyn kirjoittaja Steve Thomasin suosittelemaa Bauerntanz-ravintolaa. Osoite oli tiedossa, mutta kadunpätkä niin lyhyt, että sitä ei ollut merkitty karttaani. Lopulta osuin sen eteen sattumalta, kun lähdin suuntaamaan kohti seuraavaa kohdetta. Rakennus on entinen panimo, paikalla ravintola vuodesta 1572. Paikallinen hell on kirkas, paksu vaahto. Ei kovin täyteläinen, kuiva hieman metallinen perusmaku, jälkimaku lyhyt. Baijerin mittapuulla nyt tuli kyllä eteen poikkeuksellisen mauton olut jänispanimolta. Sympaattista palvelua varttuneempien rouvien pyörittämässä yllättävän olutpainotteisessa paikassa. Augsburg, Bauerntanz, 13.2.2011.

König von Flandern Alligator

Tumma doppelbock, 7,2%. Tämä on hyvin makea, lähes epämiellyttävyyteen asti. Dunkel oli paljon parempi, tässä siirappisuus peittää paahteisuuden totaalisesti. Edellisen päivän Bruckmüllerin Superator oli makea sekin, mutta ei lähelläkään tätä. Augsburg, König von Flandern, 13.2.2011.

König von Flandern Drei Heller Dunkel

Kellaripanimon dunkel on keskiruskea ja pehmeän maltainen. Paahteisuutta löytyy, mutta ei makeutta. Ei juuri humalaakaan, mutta miellyttävä silti. Ruokapainotteinen ravintola, ruoka olikin hyvää, joskin sekin kalliimpaa kuin vastaavissa paikoissa Regensburgissa tai Ambergissa. Augsburg, König von Flandern, 13.2.2011.

König von Flandern Drei Heller Hell

Vaikeuksia löytää aluksi olutta Augsburgista. Tarkoitus oli piipahtaa heti junasta hypättyä kaupungin suurimman panimon Riegelen pääpaikassa, mutta panimoravintola sunnuntaina kiinni. Toisen paikallisen panimon Hasenin ykkösjakelupiste Weissen Hasen oli muuttunut englanninkieliseksi pihvipaikaksi. Olin liikkeellä hieman vanhentuneilla ennakkotiedoilla. Lopulta löytyi kellaripanimoravintola, joka luonut perinteiset puitteet, vaikkei kovin vanha olekaan. Olut kalliimpaa kuin reissulla aiemmin, annoskin pieni. Hell sameaa suodattamatonta, hieman diasetyylistä, mutta muuten maukasta. Hedelmäinen yleisvaikutelma, kevyesti humalaa. Oluen mukana tarjottiin hämmentävästi ruisleipää, ilmeisesti panimon oma leipomo, erikoinen piirre. Ehkä hakkapeliitat ehtivät juurruttaa ruokakulttuuriaan näin etäiseen kolkkaan. Augsburg, König von Flandern, 13.2.2011.

Augsburg

Perustajansa (v. 0015) keisari Augustuksen nimeä kantava Augsburg on Baijerin kolmanneksi suurin ja Saksan toiseksi vanhin kaupunki Münchenistä länteen. Kaupungissa on useita panimoita, mutta mitenkään leimallisesti se ei ole olutkaupunki. Tämä Svaabian seutu on myös vahvaa viinialuetta. Kaupungin keskustan pohjoispuolelta soljuu Lech-virta, joka tuli tutuksi suomalaisille hakkapeliitoille 30-vuotisessa sodassa. Kustaa Aadolf valtasi kaupungin 1632 ja kahta vuotta myöhemmin katolisten piirityksessä lähes kaikki paikalla olleet kuolivat nälkään ja tauteihin. Vielä pahempaa jälkeä sai aikaan RAF, joka Messerschmittin tehdasta tähdätessään pommitti 1944 kaupungin keskustan kivikauteen. Näyttävä keskusta ei siis ole alkuperäinen, mutta hyvin miellyttävästi restauroitu. Erikoisin piirre on vanhassa Lechviertel-osassa talojen sivulla ja alla nopeasti virtaavat purot tai kanavat (bach), ne ovat pieniä Lechin sivuhaaroja. Kaupungissa on Venetsia-tasoisesti 500 siltaa. Huippujalkapalloilijat Helmut Haller ja Bernd Schuster ovat Augsburgista.

Bruckmüller Superator

Reissun ensimmäinen doppelbock tarjoillaan myös keraamisesta tuopista. Menun mukaan kyseessä hanaolut, mutta pullosta olut näköjään tarjoiltiin. Alkoholia 7,8%. Makeaa mallasta, ei erityisemmin humalaa, alkoholi paistaa läpi ja paahteisuus puuttuu. Liian makea olut, ei kolahtanut erityisemmin. Amberg, Bruckmüller, 12.2.2011.

Bruckmüller Kellerbier

Lopulta Ambergin suurimman panimon baarissa, panimokompleksi kattaa lähes koko korttelin. Vain yksi muu asiakas lauantai-alkuillan huumassa. Klassinen tila jälleen kerran, pöydät sileäksi höylättyä puuta ja monenlaista pretzel-rekvisiittaa roikkuu katosta. Reissun ensimmäinen olut keraamisesta tuopista. Väri siis jää piiloon, melkoisen makea, humalointi keskitasoa. Ei mikään huippusuoritus tässä tyylisuunnassa, makua ja kuohkeutta pitäisi olla enemmän. Amberg, Bruckmüller, 12.2.2011.

Neumarkter Lammsbräu Zzzisch Edel Pils

Ambergin keskustan neljäs panimo Bruckmüller yllättäen kiinni klo 14-17. Kävin siellä jo aamupäivällä, mutten viitsinyt jäädä. Paikalla oli vain henkilökuntaa, jotka kääntyivät suu auki katsomaan, kun kurkistin ovelta. Uudelleenaukeamista odotellessa Ambergin monumentaalisen keskustorin vilkkaaseen kahvilaan, naapurikaupungin luomupilsiä pullosta. Tässä on kunnolla humalan rouhaisua, katkerot hallitsevat makua pitkään. Pientä toffeista kerma-diasetyyliä ehkä, mutta kyllä tämä toimii erinomaisesti. Amberg, Cafe Zentral, 12.2.2011.

Kummert 33er Pils

Taas upea huilulasi pilsille, mutta itse olut jää pettymykseksi. Sekä mallas että humala on nyt jäänyt alakanttiin, makuja vaikea havaita. Varsinkin humalointi surkean kevyttä. Lisää asiakkaita saapuu paikalle, useampia koiriakin. Amberg, Kummert, 12.2.2011.

Kummert 27er Urtyp

Räntäsade sankkeni kun tallustelin kaupungin muurin ulkopuolelle. Kummertin panimon yhteydessä oleva ravintola lauantai-iltapäivänä hyvin hiljainen, vain pari noin 80-vuotiasta asiakasta. Oluthan ei ole Saksassa trendinuorison suosikkijuoma, mutta näin hälyttäväksi en ole tilannetta arvannut. Ravintola on suuri ja monta osaa, asetun eläkeläisherrojen viereiseen pöytään, he eivät kiinnitä pojankloppiin mitään huomiota. Urtyp on listan mukaan kellerbier. Hyvin vaalea, kevyesti samea, mutta selvästi suodattamaton. Voimakkaan hedelmäinen, viljainen mallas painuu taustalle. Humalointi on pettymys, se jää hyvin kevyeksi. Täälläkin näkee Winklerissä ensin bongaamiani pieniä kuparinvärisiä sankoja, joissa tuoppia pidetään. Ilmeisesti viilennyssysteemi, vettä sankossa näyttää olevan. Sinänsä tarpeettomalta vaikuttaa koleassa Pohjois-Baijerin kelissä. Amberg, Kummert, 12.2.2011.