perjantai 12. lokakuuta 2012

David Fincher: Fight Club

Kunnianhimoinen tulkinta vuodelta 1999 oregonilaisen Chuck Palahniukin romaanista. Teki aikoinaan sen verran vaikutusta, että leffa pääsi nyt uudelleen katsottavaksi. Nopeahko rytmi, teräviä leikkauksia, absurdia huumoria, satiiria väkivallasta. Edward Nortonin voice-over toimii hyvin alkupuolella, Norton muutenkin vakuuttava. Selviä vaikutteita Kubrickin A Clockwork Orangesta. Kipeä kolmiodraama Helena Bonham Carterin ympärillä on tavanomaisempaa kerrontaa ja lopussa esiinkääriytyvä doppelgänger-teema ei oikein enää jaksa innostaa. Lievää auto-onnettomuuspornoa muiden samanaikaisten Hollywood-leffojen tapaan. Meat Loaf hilpeässä roolissa. Mielenkiinto hiipuu loppua kohti, jännite ei kanna.

Ei kommentteja: