François Truffaut: La nuit américaine

Elokuvahistorian paras elokuva elokuvanteosta? Itselläni on ristiriitainen suhde tähän ohjaajaan, Truffaut'n tuotannossa on paljon Jules et Jim -tyyppistä inhottavaa jööttiä, mutta parhaimmillaan sitten taas omalaatuisen kepeää ja syvälle iskevää huippujälkeä, kuten Goodis-filmatisointi Tirez sur la pianiste. Amerikkalainen yö on samaa tasoa, metaelokuvien ylittämätön bravuuri. Truffaut oli ehkä elokuvan suurin naiskonnossööri, se näkyy tässäkin, vaikea kuvitella ihanampia naisia kuin Jacqueline Bisset ja Nathalie Baye tässä elokuvassa. Fellinin suosikista Valentina Cortesestakin hiotaan ironisesti upeaa kuvausta. Koko elokuva on omistettu Gishin sisaruksille. Nizzan miljöö tulee mukaan luontevasti ja todella ilmaisevasti, 70-luvun alun leveät lahkeet lepattavat. Klassikkokirjailija Graham Greene vilahtaa vakuutusmyyjänä. Tragiikan ja komiikan herkkä tasapaino säilyy koko ajan. Legandaarinen kirjojen tiputtelukohtaus hätkähdyttää jokaisella katsomiskerralla, Truffaut näyttää avoimesti idolinsa: Bunuel, Dreyer, Lubitsch, Hawks, Rossellini, Hitchcock, Bergman, Bresson, jopa Godard. Mustavalkoisessa unijaksossa pikkupoika varastaa Wellesin Citizen Kanen still-kuvia teatterin aulasta. Juonentapainen on löyhä, mutta silti kantava. Elokuva ja ns. elämä lomittuvat lähes ennennäkemättömästi.