Jaakko Laitinen: Kuolema Ulan Batorissa

Ismail Kadaren romaanin ohella valitsin tämän upouuden suomalaisteoksen Into-kustantamon tarjotessa kirjojaan arvioitavaksi. Viisikymppinen suomalaislääkäri saapuu 1989 Mongoliaan kuukaudeksi tutkimaan vaihtoehtoishoitoja. Venäläiset ovat miehittäneet maan, kommunismidiktatuurin tyypillinen ankeus. Laitinen tavoittelee ehkä jotain Eric Amblerin varhaisteosten tunnelmaa, sinisilmäinen tarkkailija oudossa ympäristössä. Jackiksi nimetty suomalainen ei tosin kovin sinisilmäinen ole, oleskellut aiemmin mm. Kiinassa ja Intiassa. Kafkamaiseen tapaan asiat eivät tunnu etenevän mihinkään. Kaikki valehtelevat ja yrittävät hyötyä muukalaisesta. Mongolian ominaispiirteisiin ei juuri saada tuntumaa, tämä olisi voinut tapahtua lähes missä kommunistimaassa tahansa. Erityisen rasittavasti Laitinen pyrkii hämärryttämään realismia buddhalaisilla valaistumiskokemuksilla, onneksi tarina ei hajoa niin pahasti kuin välillä pelkäsin. Romaania markkinoidaan jonkinlaisena dekkarina, mutta enemmän tämä on uskonnollisvärittynyt matkakirja. Teksti on varsin sujuvaa, mutta ei kovin hallitulta tunnu, puhekieli ja kirjakieli vaihtelevat varsin sattumanvaraisesti.