Mallikas ulkonäkö rakentuu Spiegelaun IPA-lasiin. Paksua vaahtoa ja väri on kuin juoksevaa pihkaa tai Tyyneen mereen laskeutumista valmisteleva syysaurinko. Olisiko hieman nestemäistetty lämmitetty pihka sitten meripihkaa? Meripihkan värinen sameahko olut siis kyseessä. Tuoksussa on sitrusta reippaasti, havuneulasia ja aavistus makeampaa persikkaakin. Odotukset ovat kohoamassa. Maussa on greippiä, täyteläisyyttä mukavasti, runko ei horjahtele. Takapotku lähtee hieman laiskasti, mutta kerää kyllä kierroksia vahvaan kuivaan katkeroliukuun kohti sisäelimiä. Kyllä nyt on nostettava kädet pystyyn, tai siis virtuaaliseen onnittelukättelyyn. Kyllähän tämä on mallikasta kamaa, länsirannikon IPAa tyylipuhtaana. Mitään virhemakuja ei löydy, pehmeyttä klassikoissa on enemmän, veden tuntuma on tässä kovahko. Hiilihappotaso vaikuttaa lähes ihanteelliselta, omissa ihanteissa sitä on ehkä hieman vähemmän. Oppikirjamainen suoritus, mestariteosta tavoitellessa sitten lisää monimuotoisuutta jollain persoonallisella twistillä.
Vilkaistaan sitten hieman valmistajan omia kommentteja. Katkerohumala on Magnum, aromipuolella leimallisempaa jenkkikamaa Centennial ja Citra. Mallas on kokonaan Vikingin sahtimallasta, oululaisilla kotipanijoilla on yleensä ollut leveämpi mallaskirjo. Hayken kakkosmaistelussa on aika lailla samoja havaintoja kuin itselläni, kyllä mies omankin jälkensä tuntee. Kaadoin koko pullon lopuksi lasiin, hiivapartikkeleita löytyy enemmän, mutta sehän kuuluu asiaan, maku ei suuresti muutu. Erinomaista kamaa todellakin syntyy käsittääkseni varsin pienimuotoisella laitteistolla. Alkoholipitoisuutta ei muuten Hayken kommenteista löydy, mutta sehän ei ole olennaista. Sitä on sopivasti.
3 kommenttia:
Kiitos kommenteista. Satumainen tuuri tässä ensimmäisessä täysmäskäyksellä valmistetussa satsissa. Metodina pussimäskäys ja laitteistona ainoastaan kattila ja käymisastia. Tavoitteena tehdä mahdollisimman halvalla mahdollisimman hyvää - tässä ilmeisesti onnistuttiin aika hyvin. Alkoholia noin 7% ja IBUja noin 100.
7 ja 100 ovat optimaaliset IPA-numerot, joten sekin meni kohdalleen.
Näihin maagisiin lukemiin sekä tähdättiin, että osuttiin. Esikuvana CCCCC IPA, josta halusin tehdä kuivemman version ja halvemmalla, joten vain kolmea humalaa. Humalahan on se kallein ainesosa kotioluessa, mutta sitä ei oikein sovi säästellä, ainakaan näissä tyyleissä.
Lähetä kommentti