Suomen Sotahistoriallisella Seuralla on ollut todella vaisu kevätkausi. Yllättävä piristyminen tuli loppumetreillä, kun Tieteiden talolla järjestettiin vuoden 1918 tapahtumiin liittyvä seminaari. Seurahan ohitti tapahtumien satavuotisjuhlavuoden 2018 poikkeuksellisen huutavalla hiljaisuudella. Seminaarissa keskityttiin nyt Helsingin tapahtumiin kohtalokkaissa käänteissä. Bogotássa syntynyt Laura Kolbe esitteli Helsingin tunnelmia isoisänsä isän Gunnar Lönnqvistin ottamien valokuvien kautta kadunmiehen näkökulmasta. Raunioituneita taloja, ilmeisesti amiraali Meurerin laivatykkien murjomia tuhoja. Kuvia myös sekä von der Goltzin että Mannerheimin voitonparaateista. Kolbe kiinnitti huomiota paikallishallintoon, joka toimi kohtuudella punaisten valtakaudella. Jonkinlaista kaupunginjohtajan roolia vetänyt Jussi Tuominen toimi ilmeisen ansiokkaasti, vaikka on unohtunut historiankirjoitusten ulkopuolelle. Pieni horjahdus Kolbelle tuli viittauksessa myöhempään historialliseen toritapahtumaan, Suomi ei voittanut jääkiekon MM-kultaa vielä 1994.
Kolben esitys oli terävä ja pirteä, mutta tavanomaisempaa laahaavampaa SSHS-settiä heitti Touko Perko, joka keskittyi saksalaisten toimintaan Etelä-Suomessa ja painotti von der Goltzin ja Mannerheimin keskinäistä vieroksuntaa. Perko muistutti saksalaisten vallanneen Helsingin ohella myös Hämeenlinnan ja Lahden, nämä on yleensä jätetty vähemmälle huomiolle. Yhdessä valokuvassa Sipoossa paikalliset, varmaankin valkoisia sympatisoivat tahot (vai sittenkin punaiset sabotöörit?), tarjoilivat maitoa saksalaissotilaille. Varsin tyrmistyttävä visio, mahtaa olleen olueen tottuneille teutonisotureille yksi sotaretken traumaattisimmista kokemuksista. Tässä vaiheessa Sotahistoriallisen Seuran nuorisojaosto sai tarpeeksi ja vetäytyi pohjoiseen hyvinansaitulle päivälliselle Kolmeen Kruunuun, joten seminaarin jälkipuolisko jäi seuraamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti