Kevät on koittanut taas ja Olutliiton valtakunnallisen kotiolutkilpailun tuomarointi ohjelmassa, itselläni nyt kolmatta kertaa. Areena oli vaihdettu André Brunnsbergin Käpylän asunnosta väljempiin tiloihin Pasilaan Finnmap Infra -firman toimipisteeseen. Tuomareitakin saatiin nyt viimevuotista enemmän, joten etukäteen homma vaikutti viimekertaista hillitöntä maratonia helpommalta. Nytkin tarjolla 140 olutta, joista tosin 20 souria oli jo etukäteen aikataulutettu myöhempään sessioon. Viimehetken peruutuksia aina tapahtuu ja homma hoidettiin 8-9 tuomarilla.
Hienot tilat ja tällä kertaa sateinen pilvinen kolea päivä, joten ei siis v*tuttanut yhtä paljon kuin aiempina vuosina, kun hieno kevätpäivä menee kotioluita kiskoessa. Vitsi vitsi, ainahan näitä oluita on yhtä hienoa vedellä säästä huolimatta. Aiempien kertojen tapaan otettiin Mariaana Nelimarkan kanssa oluet parityöskentelynä tarkasteluun. Ensimmäisenä lagerit, sitten pale alet, lopuksi vehnät ja belgit. Ohjelmassa olisi etukäteen ollut vielä stoutit, mutta urakka vaati veronsa, resurssit eivät taipuneet enää sinne. Myös sourit siis jäivät myöhempään tarkasteluun. Varsin puhtaita oluita tarjolla, ei oikeastaan mitään erityisen brutaalia esillä. Kotioluttaso on tunnetusti korkea ja ainakaan kilpailuun ei tarjota mitään toivotonta tavaraa.
Osallistuin peruskarsinnan jälkeen vielä ale-alueen finaaliin, jossa oli mukana seitsemän parasta ale-olutta. Tässä konkretisoitui eri tyylien väliset erot ja niiden paremmuuden arvioinnin haastavuus toisiinsa verrattuna. Loppupelissä jouduimme valitsemaan paremmuusjärjestyksen yhden NEIPAn ja kahden barleywinen kesken, joista toinen brittityylinen, toinen amerikkalaistyylinen. Voittajaksi päätyi NEIPA, joka todellakin oli kansainvälistä parasta tasoa, mutta onhan tällainen vertailu jokseenkin kohtuutonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti