Lähtökohtaisesti en tänä keväänä ollut menossa Tampereen Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtumaan. Pienosakkuuspanimoni Sonnisaaren Timo Kanniainen kuitenkin kertoi paikalla olevan kolme panimon uutuutta. Lauantaina oli aikaa ja junassa tilaa, joten hurautin paikalle. Muistaakseni olen osallistunut Tampereen Keskustorin tapahtumaan vain 2016. Nyt uusi paikka Ratinan stadionin vieressä. Kuulosti hieman kaukaiselta, mutta oikein näppärästi Laukon kävelysiltaa keskustasta pääsi. Laukontorilla bongasin Jörn's Döner -nimisen mobiilin kebabkioskin. Ei ollut auki, mutta eipä ollut nälkäkään. Sillalta katsoen SOPP-alue näytti olevan päällystämättömässä puistossa, Janne Keskisarjan arvion mukaan näkymä muistutti Jukolan viestin huoltoaluetta. Sääennuste oli karu, joten mahdollisuudet klassiseen Woodstock-mutapainiin olivat ilmassa.
Suuntasin perinteiseen festarityyliin Sonnisaaren tiskille, jossa Outi ja Timo jo ihmettelivät missä viivyn. Kaksi erillistä telttaa tuttuun SOPP-tyyliin, tilaa tuntui olevan hyvin. Toisen teltan hiekkapohja oli pölissyt torstaina, mutta tilanne parani suolauksen jälkeen. Toisen teltan alle alkoi hieman valumaan vettä päivän mittaan, mutta mitenkään hankalalta tilanne ei näyttänyt. Sonnisaari on muuttanut Humalajan reseptiä, oluella nyt lisämääre Revisited. Mallastamaton kaura poistettu ja humalointia terävöitetty edelleen. Siis perinteisempään west coast IPA -tyyliin entistäkin selvemmin. Aika kirkas on, tuoksussa pihkaa ja sitrusta, jotka jatkuvat hyvin maussa kohti katkeraa loppua. Taitaa olla Sonnisaaren pitkäaikaisin IPA, tasapainoa on hyvin, mutta jokin viimeinen silaus vieläkin ehkä uupuu. NEIPAisempi tapaus oli Frutti Del Toro, joka ei enää varsinainen uutuus, mutta sitäkään en ole ennen kokeillut. Nimestä huolimatta ei lisättyä hedelmää, humalina Enigma, Azacca ja El Dorado, 6.0%. Hyvin hedelmäinen ja kuiva, mutta ei enää aivan raikkaimmillaan. Mallas selvästi taaempana kuin Humalajassa, mutta katkeruutta on tässäkin kohtuudella. Noin kuukauden vanhaa, ehkä jo pientä taantumista nahkeampaan suuntaan tapahtunut.
Kolmantena Sonnisaari-oluena upouusi barleywine Orange Nelson Sauvin, 10,2%. Melkoisen tumman ruskea. Hämmentävä tuoksu, odottelin Nelson Sauvinin aromeja, mutta tässä on todella voimakas appelsiinin aromi. Jokin erikoisempi appelsiinilajikekin saattaa olla, tai ainakin tuoksu oli muuttunut persoonalliseksi. Humalointi tässä on kevyttä, vain 20 IBUa, mutta appelsiinilohkoja siis mukana. Maku on raikas ja pehmeä, hedelmäpastillimainen, alkoholi ei tule mitenkään esille. Timo K arvioi oluen parantuvan huomattavasti ikääntyessä, ehkä appelsiinin aromit vaimenevat ja maku pyöristyy jotain liköörimäisyyttä kohti.
Seuraavaksi suuntasin toisen oululaisen panimon Maistilan tiskille. Tulin ottaneeksi ensimmäisenä Ryhä-saisonin, en muistanut juoneeni sitä helmikuussa Oulussa. Hyvältä maistui nytkin, mausteista pippurisuutta, kuivaa hedelmää, hyvä tasapaino. Vahvempi Spyson (8,0%) nyt sitten aito uutuus. Upea nimi ja tyylikäs hanalätkä, tässä mausteisuutta enemmän, myös makeutta. Ehkä mausteet on liikaa esillä, tasapaino ei niin hyvä kuin Ryhässä. Joni Harjukaan ei ollut täysin tyytyväinen, olut ei ole aivan sellainen kuin oli suunniteltu. Jonilta kuulin myös tuoreita vinkkejä ensi viikonlopun Berliini-reissulle. Palasin vielä Sonnisaaren tiskille tempaisemaan uuden Souri Gellerin. Ei hedelmiä, maitohappobakteereilla hapatettu, 4,8%. Päivän ensimmäiseksi souriksi tietysti tuntui aluksi ikeniä supistavalta, mutta ei tämän happamuudella sentään lusikoita taivutella. Kevyt ja hedelmäinen juoma, terassipotentiaalia varmaankin.
Ajauduin Kasper Toroskan Rocking Bear -panimon tiskille, jossa ensin luulin uutuus-IPAa islantilaiseksi yhteistyöksi. B. Børg on kuitenkin oslolainen parturi, jonka kanssa on tehty brut IPAa. Ehkä Kasper kertoi syynkin, mutta ei jäänyt mieleen. 7,2%, hyvin mehuisa tuoksu. Kuiva kyllä, mutta ei niin huono kuin brutin pitäisi olla, katkeroa ei ole. Loppujen lopuksi brutin epämiellyttävä ote valtaa osittain tämänkin. Timo K suositteli Mallaskuun NEIPAa Lapualta, 6,5%. Samea, mutta tummahko. Trooppista hedelmää tuoksussa, hedelmäinen on makukin. Ihan ok, mutta ei kuitenkaan aivan sellaista mehuisuutta kuin esim. Alefarmilla. Puhdas olut sisälsi vielä takamatkalla katkeruuttakin.
Kotka Steamin ständillä kävin jututtamassa Kärsä Koivistoista, S/S #2 Irish Red Ale, 5,7%. Hyvin maltainen, kuiva, maukas, hieman katkeruuttakin, oikein tasapainoista. Session viimeiseksi olueksi päätyi vielä yksi Kanniaisen Timon suositus. Saimaan tiskiltä löytyi Kampin Bruuverissa tehty Test Batch #3 Brut Citra Saison. Samea ja kultainen. Hyvä esterinen tuoksu, erittäin raikas, sitrushedelmää hienosti, jopa katkeroa tanakasti jälkimaussa. Poikkeuksellisen miellyttävä pehmeänmakuinen yllätys, toimi erittäin hyvin. Brut-entsyymit voivat sopia erityisen hyvin saison-tyyppisiin oluisiin. Tuntui festivaalin ykkösoluelta, mutta ehkä arvostelukyky oli jo tässä vaiheessa hieman löystynyt.
Satoi ja paistoi, mutta ei sää erityisemmin ainakaan omaa fiilistäni haitannut. Jengiä oli tiiviisti noin klo 15 alkaen. Jokin jääkiekko-ottelu oli alkamassa 16:30, jolloin aloin tehdä itsekin jo lähtöä, mutta en huomannut mitään yleisökatoa. Pysyvä SOPP-haitta, eli valkosipulilta itsepintaisesti löyhkäävä ruisherkku pysyi tällä kertaa aisoissa. Tuttuja oluthörhöjä en oikeastaan tavannut, kaikki tutut olivat tiskin toisella puolen. Ehkä friikit olivat käyneet jo aiemmin tai sitten parveilivat Töölössä happamien äärellä. Viitisen tuntia ei nyt riittänyt täysipainoiseen suoritukseen, olisin halunnut tsekata esim. itselleni täysin uuden Narvan Kyläpanimon tuotteita, Salamalla olisi ollut Oscillations IPA, Torniolla Timo K:n kehuma kirsikkasour, Lapilla kuusenkerkkä-IPA, Kakolalla useampikin mielenkiintoinen, samoin Top Fuelilla. Mutta hyvä näinkin, ehdin vielä Pendolinolla Vallilaan katsomaan Saksa-futista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti