Tein viime viikolla ensivierailun G Livelabiin Marc Ribotin painajaismaiselle keikalle ja nyt heti uudestaan. Django Reinhardt -fanaatikko Ilkka Sysilä sai houkuteltua mukaan Olli Soikkelin keikalle. En tuntenut nimeä ennestään, mutta Nurmeksesta kotoisin oleva Soikkeli näkyy olevan tyylinsä kova tähti New Yorkissa. Ja tyyli on siis gypsy jazz tai gypsy swing, joka ei ole minun mukavuusalueella, mutta kuulosti etukäteen huomattavasti mielenkiintoisemmalta kuin Ribotin free.
Saavuimme hyvissä ajoin ja pääsimme istumaan pöydän ääreen. Mehukaljaa ja imperial porteria naamaan, tunnelma alkoi heti kohota. Ympärillä tuntuivat kaikki muut tuntevan toisensa, tuli hieman turistifiilistä. Samassa pöydässä oli mm. Brysselissä kulttuurikeskusta pyörittänyt herrasmies, joka tunsi Soikkelin henkilökohtaisesti. Staran saapuessa paikalle pääsin itsekin kättelemään legendan soittokättä. Viisi sormea, toisin kuin Djangolla.
Hieman yllättäen tilaisuus käynnistyi all male panel -keskustelulla, jossa olivat Soikkelin ja Ihanan Leijonan ohella kitarantekijät Ari-Jukka Luomaranta ja Olli Viitasaari. Sinänsä mielenkiintoista tarinaa, mutta illasta tuntui tulevan varsin pitkä. Suomalainen käsityösoitinvalmistus vaikutti olevan maailman huippua, sellaisesta olen toki ennenkin kuullut. On aina hauska kuulla ammatti-ihmisten intensiivistä juttelua omasta alastaan.
Lämmittelyakti Ihana Leijona osoittautui Timo Kämäräinen -nimiseksi sähkökitaristiksi, joka on soittanut mm. Ismo Alangon, Olavi Uusivirran ja Ellipsin bändeissä. Soolosetti, tietokoneelta komppia sekaan. Aloitus lupaavasti jotain Calexicoa tai Morriconea viistävään tyyliin, mutta sen jälkeen tylsempi jazz-numero. Vielä tylsemmäksi tilanne muuttui Leijonan avattua kitansa, lopputulos oli aika mitäänsanomatonta poppia. Loppunumerona Kämäräinen onnistui sotkemaan Simon & Garfunkelin Bridge Over Troubled Waterinkin.
Oli varsin tylyä, että pääesiintyjää piti odottaa kolme tuntia. Olli Soikkelin triossa on mukana toinenkin gypsy-kitaristi, Paulus Schäfer Hollannin Eindhovenista, pystybassossa Teemu Åkerblom. Nyt oli rouheaa menoa, fiilis kuin ranskalaisissa 50-luvun leffoissa. En oikein kappaleita tunnistanut, mutta mukana oli ainakin viisi Django-klassikkoa, joitakin jazz-standardeja, Soikkelin omia biisejä, hybridikuvioita, gypsy bolero ainakin mainittiin, samoin brasilialainen choro. Soikkeli ja Schäfer soittivat muistakin tyyleistä tutulla kaksintaistelusysteemillä, erittäin nautinnollista. Tässä vaiheessa ei enää illan venyminen haitannut yhtään. Soikkeli Trio jatkoi Suomen kiertuetta tämän jälkeen mielenkiintoisilla etapeilla: Seinäjoki, Kajaani, Nurmes, Parikkala.
1 kommentti:
Ja toinen gypsy-skebamies, Paulus Schäfer autenttisesti vieläpä kaaleen poikia, Djangon tapaan...
Lähetä kommentti