Erik Häkkinen: Jäinen saari

 En ole koskaan kuullut Erik Häkkisen elokuvista. Ei ole varmaan moni muukaan, koska nyt vasta ensimmäiset tv-esitykset. Häkkinen kuitenkin teki 1964 kaksi leffaa, joista Jäinen saari perustuu Waltarin novelliin. Maaseudulla ränsistyneeseen puutaloon syrjäytynyt keski-ikäinen rappioalkoholisoitunut taidemaalari saa ihailijakseen nuoren nätin tuberkuloosia sairastavan opiskelijatytön. Jäykkää dialogia, huono äänitys. Ehkä yritetty tavoitella Bergmanin kamarinäytelmällisiä tehoja, mutta epäonnistuttu varsin perusteellisesti. Romanikuvio periaatteessa mielenkiintoinen, mutta sitä ei kehitetä eteenpäin. Maalaukset ovat Ahti Lavosen tekemiä, ne ovat kyllä mahtavia, leffan selvästi parasta antia. Hiusrajoitteisena katsojana huomio kiinnittyi Kalervo Kosken paksuun tukkaan, joka näyttää kasvavan tuuheana lähes kulmakarvoista alkaen.