10 päivää sitten Panemassa kokeiltu Tired Uncle WCIPA nyt tölkissä. 6,7 %, Nugget, Amarillo, Simcoe, Citra. Meripihkan väriä, kirkas, ohut vaahto. Pihkaa ja mallasta tuoksussa. Maussa on voimakkaasti maltaisuutta, kuivaa pihkaa, hyvin vähän hedelmäisyyttä, varsinkin sitruksisuutta. Tämä muistuttaa nyt hälyttävän paljon eilen juotua O/O:n Novaa. Toivottavasti uudehkot panimot eivät todellakaan kuvittele, että west coast IPAssa ei ole sitrushedelmäisyyttä. Hanaversio oli samansuuntainen, joten eihän tämä yllätys ollut. Ostopaikka Espoo, Tired Uncle.
2 kommenttia:
Cräftin ja paskantamoiden aika on jo förbii; ne delaa ja stikataan galsaan skrubuun; tätä ei aina vaan nyyaa paskantamoo bygaavat flanelliskjorda-turapartahipsterit bonjaa.
Arde, TK-kirjeenvaihtajakollegasi, kiihkeästi tupakoiva, herkeämättä maailman pulssia tunnusteleva, loistava Olavi Paavolainen aloittaa vuoden 1929 esikois- ja kohuteoksensa Nykyaikaa etsimässä lainaamalla Paul Morandia: "En ole koskaan säikähtänyt ajatusta kuolla aikani mukana."
Ruton kylmä kalmakoura vaanii Cräft-sylkylässä...
Ilkka hei, "turapartahipsterit" alkaa olee jo liian kähköiääninen termi. Heheh.
Lähetä kommentti