Olari-session jälkeen tsekkasimme vielä Otaniemen uuden olut- ja viskihuoneen Vesiheinän, joka sijaitsee aivan panimon vieressä vilkkaan kadun toisella puolen. Vihreäseinäinen moderni baari, nojatuoleja ja sohvia. Koffin maahantuonteja oluttarjonnassa. Päätin ottaa Makun tekemää talon nimikko-olutta, jota ehdin jo syyskuussa juomaan cask-versiona. Se ei säväyttänyt, mutta oli kuitenkin kelvollista. Tämä versio oli sitten todella heikko. Vierteinen keskenkäynyt tuntuma, ei mitään hedelmäisyyttä, todella karkeaa ja vastenmielistä. Harmittava pettymys. Näillä näytöillä tuskin baariin tulee enää uudestaan pistäydyttyä. Espoo, Vesiheinä, 2.11.2021.
4 kommenttia:
Talon "olut" oli kyllä luokattoman kehnoa kaljaa, jommoista en ole maistanut sitten kiihkeimpien Saimaan pahvikaljapäivien; että tuommoista törkyä kehtaa Maku talolle paskantaa, ja, talo ihmisravinnoksi myydä, saakeli vieköön!
... lieneekö siis tuusulalaispulputtamon moraali traagisesti romahtamassa (-nut).
... vai tuumattaneenko Tuusbyyssä peräti, että Olarin pulputtamon ikkunan alla kelvatkoon kehnompikin kalja, saatana!
Lieneekö kelpo Stadin Panimokin Suvilahden ainutlaatuisen arkkitehtuurin ynnä stadilaisen teollisuuskulttuurihistorian kainaloisessa bolsevisoitunut tärviölle, saakeli vieköön; ajan nuolta ei käy inehmolta vastustaminen, se rientää mitään kysymättä kuin hirvi.
https://kusettaja.blogspot.com/2018/06/insinoorit-raikkailla-ja-makoisilla.html?m=0
Lähetä kommentti