Olari Sailor's Lullaby Quadruple IPA

 Olarilla oli pari vuotta sitten Sailor's Grave -niminen TIPA, nyt sitten buustattu muunnelma aiheesta QIPAna, 12,0 %. Rajalla ollaan, tätä vahvempaahan ei panimosta saa ulos myydäkään. Cashmere, Kohatu ja Riwaka, eli NZ-voittoisesti humaloitu. Lähes kirkas, vaaleanruskea juoma. Persikkainen ja väkevän alkoholin aromi leijailee lasin päällä. Maku on varsin paksu, kuivattuja hedelmiä, rusinaa, alkoholi tuntuu, mutta ei niin vahvasti kuin tuoksussa. Pari hörppyä lisää ja juotavuus paranee alkujärkytyksestä toipuessa. Pohjois-Atlantin liiton juhlallisuuksiin liittyen tällainen merimiesaiheinen juoma on tietysti omiaan. Toimii kohtuudella, mutta eihän tämä aivan optimaalisen miellyttävää ole. Ylivahvoissa IPA-oluissa on puolensa ja nykyään jo 10-prosenttiset alkavat olla todella nautinnollisia. Tässä vahvuudessa on vielä tekemistä. Mutta tuskinpa tämänkään growlerin tyhjennyksessä tulee vaikeuksia. Ostopaikka Espoo, Olarin Panimo.

Olari Endless Fade Nectaron NEIPA

Kakkosgrowlerina Uuden Englannin tyylisuuntaa edustava india pale ale, 7,3 %, Nectaron sooloilee. Todella paksua sumua, täysin läpinäkymätöntä. Kaunis vaalea värikin. Sitrusaromeja on rutkasti, kuivemman puolelta, käytännössä greippisyyttä. Panimon oma kuvaus keskittyy pehmeämpiin hedelmiin, joten otetaanpa hörppy. Paksua nektarisuutta, monimuotoisesti hedelmiä, nyt niitä trooppisempiakin on seassa. Melkoista tykitystä sinkkuhopitetussa kamassa. Nectaron alkanee nyt lunastaa lupauksia, hype oli aluksi ehkä liian kovaa. Kuivaa on, pehmeää ja raikasta, täyteläisyys jatkuu loppusuoralle asti, jossa odottaa hienopiirteisen tymäkkä katkeruus. Ehkä pientä hopburniä, mutta ei haittaa. Aikamoinen pläjäys, Olarin ehdotonta kärkeä ilman muuta. Ostopaikka Espoo, Olarin Panimo.

 

Olari Pronto? Prego! Italo Pils

 NATO-jäsenyyden vahvistumisen kunniaksi kipaisin hakemassa Otaniemestä kolme growleria juhlajuomaa. Ensimmäisenä tyhjennykseen italopils, 5,4 %, Styrian Kolibri -humalaa Sloveniasta. Ei kovin runsasta vaahtoa. Lievästi utuista. Hyvin ruohoinen tuoksu, yrttisyyttäkin. Maltainen, varsin täyteläinen maku. Rapea ruohoisuus pysyy hyvin kuvassa. Matala hiilihappopitoisuus ei ole pilsissä yleistä, mutta tässä se tuntuu toimivan hyvin. Peräkärryä on, oikein mukavasti. Se tulee pienellä viiveellä, niin kuin pitääkin. Hyvää jälkeä taas. Ostopaikka Espoo, Olarin Panimo.

Sonnisaari Tap Takeover @Barski

Oululaisen Sonnisaaren uusia oluita tarjolla Helsingin ytimessä Kaivopihan Barski-baarissa. Itsehän olen panimon pienosakas. Paikalla itse Timo Kanniainen, joka on tietysti kova olutmies, mutta vähintään yhtä kova kalamies. Uutuus-NEIPAn nimi Sirri viittaakin kalakontekstiin. Sameaa, trooppista hedelmää, vähän mausteita. Ei erityisen pehmeä, kovahkoa menoa. 6,6 %, 58 IBU. Strata, Citra, Talus. Talus kuulemma vain katkerohumalana, mutta omaperäinen maku  tuntuu oluessa kauttaaltaan. Katkeroa on, kuivaa, täyteläinen. Maltaisuus mukana. Mielenkiintoinen, mutta ei varmaankaan Sonnisaaren tuotannon kärkeä.  

Toinen Sonnisaaren upouutuus Kveikson, 7,0 %, 59 IBU. Tähän on haettu sahtimaisia piirteitä. Humalina Columbus ja HBC-472. Voss Kveik hiivana. Punaruskea väri.Maltainen, leipäinen tuoksu. Kuivattua hedelmää. Mausteinen, persoonallinen. Lähes makeaa. Happamuutta ei oikein löydy, katkeroakin on. Mielenkiintoinen, mutta ei kovin hyvä juotavuus. 

Ilopilleri ei ole aivan tuore Sonnisaari-uutuus, mutta Australian turneen takia en ole aiemmin olueen törmännyt. 7,0 %, Comet, Simcoe, Azacca, Amarillo, Chinook, Cashmere. Kirkas, meripihkan väri. Ei täysin raikasta. Sitrusta, pihkaa, katkeraa. Hedelmäisyys peittyy parfyymisyyteen. Kuivaa. Ehkä Cashmere ei tässä onnistu kunnolla. Barski, 30.3.2023.

PS. Kävin vielä Panemassa, siellähän oli edelleen Sonnisaaressa tehtyä Hagström Groß Pilsneriä. Huippukunto oluessa tuntuu kestävältä. 

Tuju Tasting @Sieni

 Pasilan asema-aulan mainiolla Sienellä on hyvä sijainti ajatellen päivätyötoimiston after work -kuvioita. Tällä kertaa baarissa järjestettiin vieläpä Lappeenrannan huippupanimon ohjattu maistelutilaisuus, joten kipusin baarin hattukerrokseen. Vai lakkiko se nyt on. Homman veti Tujun taiteellinen johtaja Samu Koskinen Black Doorista Tower/Sieneen siirtyneen Kusti Ollikaisen avustuksella. Kuusi olutta tarjolla, joista vain kaksi lageria oli ennestään tuttuja, muut neljä uutuuksia. Se oli enemmän kuin odotin, joten kannatti ilman muuta lähteä mukaan.

Pumpattava Barbaari oli helles lagerina starttituote, senhän ehdin tsekata samassa paikassa juuri ennen Australian turnetta. Puhdasta kamaa edelleen, vaikka täyteläisyyttä siis saisi olla enemmän. Oluttautuja oli uusi DDH Pale Ale, jossa Citraa perusmuodossa ja Incognitona. 5,5 %, äärimmäisen tuoretta ja voimakasta aromia.  Kissanpissaa, herukkaa. Runsaasti makuakin, erittäin hyvä. Tämä otti heti luulot pois, oikein onnistunutta juomaa, jossa ei rungon ohuuskaan tunnu. Saattoi olla koko session vakuuttavin. Toinen sumukalja Eclipse Now, vähän vahvempi, 6,5 %, humalina Amarillo ja nimeen päässyt australialainen Eclipse. Aika hyvä sekoitus sitrusta ja trooppista hedelmäisyyttä, pysyy kuivana, vaikka ei tietenkään katkeruutta. Periaatteessa tässäkin kaikki kunnossa, mutta ei nyt kolahtanut ihan niin hyvin kuin Oluttautuja. Jotain horjumista tasapainossa. 

Toisena lagerina Vuohineuvos Heller Bock, jonka tsekkasin joulun alla Juovassa. Silloin oluessa tuntui jotain savuisuutta, joka vaikutti ylimääräiseltä. Nyt sellaista en havainnut, suhteellisen suoraviivainen täyteläisen maltainen maku, lievää mausteisuutta. Makeus vältetään hyvin. Humalina kuulemma saksalaiset Saphir ja Tettnanger, kevyttä jälkimakua onkin. Seuraavaksi villihiivapläjäys Leviathan, 6,5 %, brettaa ja maitohappobakteereja, raparperikypsytystäkin. Tämä erottui sessiosta kuin susi lammaslaumasta. Ehkä parempi olisi maistella rinnakkain pelkkiä wildeja kuin yhtä "tavallisten" oluiden seassa. Happamuutta on todella rapeasti, lievää makeutta maussa, tyylissään ilman muuta vakuuttava, mutta suoraan sanoen maistui epämiellyttävälle tässä kontekstissa. Eihän tyyli minun juttu ole koskaan ollut, vaikka välillä olen innostunutkin.

Setin päätteeksi kiinnostavampi tapaus, vahva savuinen imperial kahvistout Tuhkakuppi, 9,5 %. Uutettu kahvi aitoa Caffé Paskàa itseään Napolista, savumallasta reippaasti. Varsin harmonisesti ja pehmeästi savu ja kahvi nivoutuvat paahteisuuteen. Toimii oikein hienosti, pysyy kuivana. Tämä oli sopiva päätös ja huuhteli Leviathanin happamuudet tiehensä. Sieni, 29.3.2023.

Mallassepät Baltic Porter

 Untappdin mukaan Hagströmin Groß Pilsneriä oli vielä Ihmeessä jäljellä, joten kävimme Simosen Janin kanssa silpaisemassa siivut. Yrttistä ja katkeraa, edelleen erinomaisessa kunnossa. Kegi loppuikin sitten siihen, saattoi olla viimeiset pisarat tätä juomaa yleisestikin. Sonnisaarella ei ainakaan enää ole ja naapuribaari Juovassakaan ei enää hanassa. Siellä tuli testattua naantalilaisten baltic porter. 6,5 %, oikeaoppisesti lager, musta, paahteinen tuoksu, makeahko maku, ei katkeroa. Lakritsaa vähän. Hyvä juotavuus, ehkä voisi olla vähän monimuotoisempi. Juova, 28.3.2023.

Urkki Goes Cask Vol. 2

 Australian reissun aikana Urhon pubissa oli alkanut pienimuotoinen cask-festivaali. Toinen versio jo näköjään tapahtumasta. Olen ilmeisesti missannut ensimmäisen kokonaan. Pääsin myöhään paikalle, mutta viisi caskia oli vielä tarjolla. Olarin tutun USBin lisäksi neljä olutta Tuusulasta. Aloitin teekkarimaisesti nimetyllä Äpyllä (tuplalasikuvassa oikealla), 4,5 %. Pehmeä, kuiva, nihkeä. Ei katkera vaan kitkerä. Tämä oli heti alkuun ikävä pettymys, en tykännyt mausta ollenkaan. Luin jälkeenpäin, että olueen on lisätty veriappelsiinia. Siellähän se syyllinen tietysti on, ei pitäisi mennä moista tekemään. 

Bastu vähän vahvempi, 5,0 %, kuvassa vasemmalla. Tämä oli selvästi parempi, vaikka pehmeys alkoi jo tuntua flätiltä, ehkä liian lämmintäkin. Tässä oli raikkaammin kypsää hedelmäisyyttä, kuiva kokonaisuus, joskaan ei katkeraa. Humalina Columbus, Amarillo ja Ekuanot. O'Maku kevyt dry stout, vain 3,9 %. Tässä caskaus näyttää voimansa, ohueen runkoon tulee näppärästi hienopiirteisiä sävyjä, paahteisuutta, suklaata, lakritsaa, hedelmäisyyttä. Selvästi kolmikon parasta jälkeä. EKG, Fuggles ja Magnum. Vielä parempi oli West Coast IPA, 6,0 %. Tämä tuli kellarista käsipumpulla, eikä painovoimalla tiskillä lepäävästä astiasta. Selvästi viileämpää, joten aikaisempien oluiden liika lämpö korostui nyt selvästi. Tässä myös hiilihappoa enemmän, joten aikaisempien oluiden flättiys korostui lisää. Trooppishedelmäinen, monimuotoinen, katkeruuttakin. Ensimmäisen oluen pettymyksen jälkeen siis fiilis parani koko ajan. Ehkä WCIPA ei caskauksesta erityisemmin hyötynyt, mutta se jo alunperin selvästi hyvää kamaa. Cascade, Chinook, Simcoe, Columbus, Citra. Urho, 28.3.2023.

 

Olvi New Zealand Pale Ale

 Olvin toisessa uutuudessa on nimirooliin nostettu Uuden-Seelannin kuivahumalat Wai-iti, Motueka ja Kohatu. Tämäkin 5,0 %, 40 EBU. Ulkonäkö hyvin samanlainen kuin edellisessä, ehkä hieman vaaleampi ja todella kirkas. Nyt tuoksua on enemmän, mutta vain vähän, aika laiskasti tropiikin odöörejä lasista kohoaa. Kypsiä pehmeitä hedelmiä selvästi siellä kuitenkin on. Maku on pehmeän persikkainen, mutta säilykemäisesti, ei kovin tuoretta raikkautta. Puolitiehen tuntuu jäävän tämäkin olut, humalaa on selvästi liian vähän. Olvin sarjan laatu on ollut alamäessä viime ajat ja trendi tuntuu jatkuvan. Kustannuksia on perinteiseen tapaan minimoitu ja tulos on tämä. Mutta eipä samankokoisilta kilpailijoiltakaan laadukkaampaa kamaa ole tarjolla. Makua on sentään hieman enemmän kuin Cold IPAssa ja juotavuus on hyvä, totta kai.

Olvi Cold IPA

 Olin 9.3.2023 lähdössä lentokentälle kohti Australiaa, kun ovisummeri soi. Kuriiri toi Olvin näytepaketin. Siinä ei ollut enää aikaa tutustua niihin, joten oluet pääsevät testiin vasta nyt. Ensimmäisenä Cold IPA, joka ei kuitenkaan ole tyylinmukainen cold IPA, koska se on IPA, eli tehty pintahiivalla. Klassinen (hehe) cold IPAhan ei ole IPA vaan lager. Jos kuulostaa oudolta, niin ei kannata huolestua. Tällaisia oluttyylimäärittelyt nyt on. Cold tämä kuitenkin on, eli käytetty kylmemmässä lämpötilassa kuin IPA. 5,0 %, 50 EBU, kuivahumalointi Simcoe, Chinook ja Ahhhroma. Valmistuspaikaksi on vitsikkäästi nimetty Ice-salmi. Kirkasta ja kultaista juomaa, valkoista vaahtoa. Tuoksu on lievästi trooppishedelmäinen. Maku on maltaisempi, kuiva, lievästi karviaismarjainen. Melko neutraalia, enemmän hedelmäisyyttä voisi odottaa, varsinkin kun kyseessä ei ole perinteinen cold IPA. Jälkimakua on jonkin verran, kuivaa saattomakua, ei varsinaista katkeruutta kohtuullisesta EBU-luvusta huolimatta. Olvin sinänsä mielenkiintoisessa sarjassa tämä ei ole parhaita saavutuksia.

Pohjois-Irlanti - Suomi 0-1

 Australian reissun aikana Suomi meni häviämään Kööpenhaminassa, toki odotetusti, mutta harmittavasti. Kazakstanin voitto Tanskasta teki lohkosta heti kimurantin. Pohjois-Irlannilla tuntematon joukkue, vain topparikapteeni Cathcart ennestään tuttu. Nyt olisi melkein pakkovoitto Suomella. Kanerva rankaisi taas penkityksellä laatupelaajaa, nyt Antmania. Toki Anssi Suhonen hyvä paikkaaja. Suomi piti alussa enemmän palloa, muttei saanut tilanteita. Paljon puolustusvirheitä Suomella, eikö oikealle todellakaan ole parempaa pelaajaa kuin Alho? Jensen vasemmalla vielä huonompi, ehkä Uronen loukkaantunut. Pohjois-Irlanti sai virheistä muutamia paikkoja, mutta yhden Hradecky torjui ja loput irlantilaiset sotki. 28. minuutilla Lod loi boksiin tilanteen, Pukki jatkoi onnekkaasti Källmanille, joka runnoi luukulta sisään. Källmanilla on kyllä hyvä vainu näissä. Pukki sai itsekin paikan jatkossa. Ei Suomen peli vakuuttavaa, mutta onneksi vastustaja on vielä heikompi. 

Toinen puoliaika hirveää katsottavaa, Suomen peli ei kulkenut missään vaiheessa. Pohjois-Irlanti pääsi hallitsemaan, vaikka joukkue näytti täysin alkeelliselta. Jensen otti kortin, oikeastaan onneksi, jotta riskitekijä pois, tuore Matti Peltola paikkasi ihan ok. Runsaan tunnin kohdalla pallo oli Suomen maalissakin, mutta tilanne tuomittiin käsivirheeksi. Ei ollut selvä tapaus. Jostain syystä Kanerva otti 70. minuutilla parhaan pelaajan Suhosen pois, mutta onneksi tilanne ei kostautunut. Loppu oli vaikeaa vääntöä, ei mitään tyylipisteitä. Hieno tulos tietysti, kolme pistettä. Mutta Suomen peli aivan sekaisin. 

Archipelago Tropical Pale Ale

Edellistä sameampi, kellertävä tuote. Tässä vain 4,3 % ja 25 IBU. Hieman makeampi, mangoa ja aprikoosia. Vetinen kuitenkin, mallasrunko huojuu pahasti. Ei takatilassakaan tavaraa. Nyt ei kuitenkaan mitään sivumakuja. Kun nyt Aasiassa en koskaan tämän enempää ole ollut, niin voi yrittää aistia paikallista eksotiikkaa. Hieman vaikea löytää ainakaan tästä baarista, enemmän eurooppalaisen näköisiä kuin aasialaisia. Singapore, Changi Airport, Terminal 1, Archipelago Bar, 25.3.2023.

Archipelago Summer IPA

Lento Brisbanesta sujui rutiinilla. Singaporessa viiden tunnin vaihto. 2006 täällä oli jossain ulkoilmabaarikin. Nyt löysin terminaalin opastaulusta Archipelago Craft Brew Barin, joten suuntasin sinne. Archipelago todellakin paikallinen valmistaja, mutta näkyy olevan Heinekenin omistuksessa. Kaksi omaa olutta hanassa. Uloskin pääsee, mutta siellä vain tupakoijia. Kesä-IPA 5,5 %, 40 IBU, kirkasta, kultaista. Hieman hunajanmakua, kuivaa, hedelmäisyyttä. Aika ohutta, jokin mausteinen lievä sivumaku hieman häiritsee. Ei paljon jälkimakua. Singapore, Changi Airport, Terminal 1, Archipelago Bar, 25.3.2023.

Coopers Dark Ale

Vielä sitten se Coopersin tummakin. Täyteläisen ruskeaa, näyttää kuvassa mustemmalta. Paahteisuutta on, paljon myös hiilihappoa. Hyvin kuivaa, puhdasta, raikastakin. Ei tämä ehkä mildia lähesty, mutta mukava kuiva brown ale. Jälkimaku tällä kertaa tyhjä. Seuraava pysäkki Singaporen Changin lentokenttä, katsotaan löytyykö sieltä arvioitavaa. Brisbane, Airport, International Terminal, Brisbane River Grill, 25.3.2023.

Burleigh 28 Pale Ale

Gold Coastin pale ale melko ruskeaa. Maltainen, lievästi karamellinen, kuivuu kyllä nopeasti. Raikasta ja tuoretta. Jälkimaku ei voimakas ole verrattuna edelliseen Coopersiin, mutta jotain kuitenkin. Brisbanen lentokentän kotimaan terminaalissa olisi Newstead Brewingin toimipaikka, mutta täältä kansainväliseltä puolelta en ole mitään varsinaista craft-paikkaa löytänyt. Brisbane, Airport, International Terminal, Windmill & Co, 25.3.2023.

Coopers Pacific Pale Ale

Ajoin taksIlla lentokentälle, koska junilla koko viikonlopun seisokki. Korvaava bussi lähti liian kaukaa hotellilta, joten en viitsinyt sinne raahautua aamun helteessä. Yllättävän pitkä lisämaksullinen tunneli matkalla. Lähtömuodollisuudet hoitui varttitunnissa. Laukku painoi 17 kg, kuusi kiloa jäi käyttämättä. 

Poreilevaa utuista juomaa, vain 4,2 %. Lievää hedelmäisyyttä, kuiva runko, yllättävän kuiva jälkimakukin. Oikein hyvää. Klassista Coopersin panimoa Adelaidesta ei tällä reissulla aiemmin tullutkaan tsekattua. Myös Dark Ale tarjolla tuttujen oluiden ohella. Brisbane, Airport, International Terminal, Brisbane River Grill, 25.3.2023.

Bridge Road Bling IPA, cask ale

Hikinen kipuaminen Green Beaconista takaisin Bowen Hillsin juna-asemalle. Lämpöä edelleen rankasti. Ripeästi raiteilla sitten keskustaan ja takaisin Embassyyn. En ole reissulla tähän mennessä samassa baarissa kahdesti käynyt, mutta viimeisenä päivänä tein poikkeuksen. Satuin nimittäin huomaamaan maanantaina Embassyssa, että baarissahan on käsipumppu. Nyt hyökkäsin sen ääreen ja täytettä löytyi. Melbournesta Bridge Roadin kamaa. Saman oluen tupla-versio tuli juotua jo 10 vuotta sitten Hilpeässä Hauessa. Ruskeaksi ja kirkkaaksi olut asettuu. 5,8 %, hyvin maltainen ja sekahedelmäinen tuoksu. Pehmeältä maistuu, kuohkeaa, pähkinäistä, hyvin kuivaa. Ei tällä modernin IPAn kanssa ole mitään tekemistä, mutta bitterinä toimii jo paremmin. Katkeruuttakin on lähes riittävästi, yllättäen tässä vaiheessa reissua aika positiivinen tapaus. Näinhän usein käy. Lämmetessä ehkä jotain epämääräisempääkin kohoaa esiin, mutta ryhdikästä cask-tavaraa tämä on. Brisbane, Embassy, 24.3.2023.

Green Beacon Journey X TDH IIIPA

Green Beaconilla ei yhtään olutta yli 6% ja sitten yksi TIPA, jossa 10%. Eipä sitä kysellessä ensin löytynytkään, mutta päättivät virittää hanan varttitunnissa. Se sopi minulle, 10v-juhlaolut näköjään kyseessä. Uudessa hanalätkässä korostettu kuivahumalointia ja terminä IIIPA. Citra, Mosaic ja Simcoe. Meripihkaista ja kirkasta, hyvin poreilevaa. Pihkaa ja mallasta tuoksussa. Maku pehmeä, tosiaan havuja ja karviaismarjaa, kuohkeaa. Aika hyvä juotavuus, toimii odotuksia paremmin. Selvästi panimon kannattaisi satsata vahvempiin, mutta voi olla bisnesmielessö hankalampaa. Parempaa tavallaan kuin päivän aiempi vahva KCBC-pläjäys, se toki eri tyyliä. Brisbane, Green Beacon Brewing, 24.3.2023.

Green Beacon Midnight Rising Black Lager

Taitaa olla resissun ensimmäinen tumma lager, 5,0 %. Melko tummanruskeaa, mutta ehkä enemmän dunkel kuin schwarzbier. Maltainen ja leipäinen veto, ihan ok, raikasta dunkelia. Takatila täysin tyhjä asiaankuuluvasti. Ei liian makeaa, tosiaan tyylikästä, hyvä juotavuus totta kai. Toimii kuumassakin hyvin. Tynnyriprojektiakin menossa. Pääsin vähän parempaan paikkaan tuulettimien virtaan, nut ihan hyvä tunnelma Teneriffessä, jengiäkin on. Mukavaa henkilökuntaa. Pieni optio oli käydä vielä lautalla  Bulimbasssa  joen toisella puolella Revel Brewingissä, mutta jätän sen nyt sivuun. Ehkä toiste, hehe. Ehkä en toista kertaa Brisbaneen tule, mutta ei koskaan tiedä. Hieno kaupunki, mutta liian kuuma minulle, ehkä joskus juhannuksena keskellä ns. talvea voisi toimia. Brisbane, Green Beacon Brewing, 24.3.2023.