skip to main |
skip to sidebar
Alpinen kylänraitilta ei kummoisia baareja löytynyt, joten lopulta pääsen juomaan tämän Escondidosta mukaan tarttuneen tupla-IPA -pullon. Klassinen amerikkalainen hotelliviilennys jääpalakulhossa. Pullon etiketissä mielipuolinen kemisti tuotoksiensa lumoissa. Hop-sanan johdannaisia riittää varmaan loputtomiin. Heikosti vaahtoavaa, tiivistä greippiä, tasapainoittava runko, pihka pinnassa, keskivahva katkerointi , 9%, 102 IBU. Huhhuh, kaikki kunnossa taas kerran. Pohjoiskalifornialainen panimo, Lincolnissa Sacramenton lähellä. Aivan hekumallisinta huippua tämä ei ole, mutta erittäin positiivinen kokemus. Ostopaikka Escondido (San Diego), BevMo!
Panimon oluiden nimet mukavan ytimekkäitä. Token on imperial hazelnut porter, 9,5%. Kuvauksen mukaan seassa suklaata, ruista ja hasselpähkinää. Makeahko, paahtoa aika vähän, yllättävän ohutkin. Ei tämä siirappinen ole, hieman kahvisuuden suuntaan kääntyy. Ei aivan yksiulotteinen, mutta pähkinää en kunnolla tavoita ja katkerot ovat vähissä. Restroom ns. pihan perällä, yllättävän pienimuotoiselta toiminta vaikuttaa. Taisin bongata paikan ns. head honchonkin, muistutti etäisesti Vanhan/HBF:n/One Pintin Markku Korhosta. T-paita mukaan ja eteenpäin. Alpine (San Diego), Alpine Beer, 30.1.2013.
Koska vehnä/hunaja/suklaaoluet eivät erityisemmin innostaneet, tartuin tilaisuuteen tsekata tämä tupla-IPA mahdollisimman lähellä valmistuspaikkaansa. Ehkä on syytä mainita, että tapaus on lähes ennenkuulumaton. Hyvillä olutalueilla liikkuessani saman oluen juominen kahdesti samalla reissulla on äärimmäisen harvinaista. En ole intohimoinen oluttikkaaja, mutta kieltämättä vietinomaisesti yritän koko ajan maistaa jotain uutta. Onkohan baarin letkuissa jotain häikkää? Ei tämäkään herkku maistu niin raikkaalta kuin Ritual Tavernissa. Jokin samanlainen nahkeus havaittavissa kuin Nelsonissa ja Duetissa. Tämä on harmittava takaisku ja jokseenkin yllättäväkin. Tai ehkä vika on vain omassa kitalaessa. Periaatteessa tässä on tälläkin kertaa kaikki kunnossa pihkan ja katkeron osalta, mutta Ritual Tavernin vasta-avatun tynnyrin herkullinen hedelmäisyys tuntuu kaukaiselta unelmalta. Erinomaista brittipainotteista musiikkia muuten baarissa, jengiäkin alkanut valua takaisin. Clashiä, Costelloa, Kinksiä, varhaista Stonesia, myös Tom Pettyä ja Talking Headsiä. Jokin kuvausryhmä palloili paikalla ottamassa still-kuvia hanakahvoista. Liittyi johonkin tv-ohjelmaan craft beeristä. Yritin pysytellä linssin katveessa. Alpine (San Diego), Alpine Beer, 30.1.2013.
Yllättävän samanlainen ensituntuma kuin Nelsonissa, vaikka tässä Amarilloa ja Simcoeta. On tämä silti appelsiinisempi ja pehmeämpi. Sama vahvuus 7%, ehkä sama mallaspohja. Katkeruus ehkä reippaampaa, mutta ei ekstreemiä tämäkään. Paikka alkaa tyhjetä lounaan jälkeen, itse asiassa olen vähän aikaa ainoa asiakas. Alpine (San Diego), Alpine Beer, 30.1.2013.
Palomaria hillitympää vuoristoajelua Ramonan kautta Julianiin, jossa asustelee tietääkseni huippukirjailija Don Winslow. Pienempi käpykylä kuin kuvittelin, keskittynyt omenaviljelyyn, Julianin siideriä on ollut joka puolella tarjolla matkan varrella. Jonkinlainen panimokin kylässä kai on ollut, muttei sattunut nyt silmiin. Sitten serpentiinilaskua Alpinen alppikylään, lunta oli täälläkin matkan varrella. Alpine ei oikeasti ole alppikylä, sijaitsee pitkässä viettävässä aavikkorinteessä. Kylässä on hyvämaineinen panimo, majapaikka nyt vain varttitunnin kävelyn päässä, sää taas lämpenemässä liikaa muutaman päivän optimitilanteen jälkeen.
Täräytin ensin panimopäätyyn ja ihmettelin ahtaita anniskelutiloja. Henkilökunta ohjasi rakennuksen toisen pään baariin, välissä muita liikkeitä. 11 olutta plus Pizza Portin IPA The Jetty. Pure Hoppiness ja O'Brien'sin juhlaolut jo tsekattuna. Monta tunnettua Alpinen tuotetta puuttuu listalta, mutta tilanteeseen on sopeuduttava. Aloitin ruis-IPAlla, 7%, karkeahko, greippiä, jotenkin leipäinenkin. NZ-humalat Nelson Sauvin ja Southern Cross pelissä. Ruis saattaa olla karkeuttava tekijä, katkeroisuuskin on korkeintaan keskitasoa. Ei siis mikään huippualoitus. Panimobaarissa jotain entisaikojen lounaskahvilan tunnelmaa, ainakin Raahessa oli tällaisia vielä 80-luvulla. Alpine (San Diego), Alpine Beer, 30.1.2013.
Huomasin tämän viinikaupan yhteydessä olevan craft beer barin kävellessä Green Flashiin. Tsekkasin nyt palatessa tarjonnan, kuusi hanaolutta, mutta kaikki pienimmiltä tuottajilta. Tämä paikka oli pitemmällä listallani, mutta sijainniksi luulin hieman erilaista. Tämä Latitude juuri se olut, jonka päivällä ohitin Urgessa. 10%, varsin samea, hedelmää tietysti, tuore vivahde, makeahko runko, mutta tiivis katkera loppuvienti. Ei parhaita, mutta erittäin hyvä. Viimeistely puuttuu kuitenkin. Ei muita asiakkaita tiistai-iltana, sijainti paikalla todella erikoinen toimistohelvetissä, ällistyttävää jos bisnes luistaa. Ei nimittäin ollenkaan after office -jengiä. Jutustelin pitkään nuoren baarimestarin kanssa, hämmästyi kun tunnuin tuntevan San Diegon olutskeneä yhtä hyvin, useimmat suositelluista paikoista jo tsekattu. Ocean Beachin nuudelipaikka tuli nyt vahvemmin omalle loppulistalleni hänen vaikutuksestaan. San Diegon Bottlecraft-kaupassa olisi ilmeisesti ollut hyvä baarikin, sen onnistuin missaamaan. Kaveri aikoi kiertää kesällä Eurooppaa suunnalla Tsekki, Baijeri, Belgia, Bambergia yritin suositella, mutta 10 päivän kokonaiskestolla tuskin onnistuu, kun lähtö ja paluu Amsterdamista. Hämmentävästi tämä Chris oli myös soccer-fani, Lionel Messi on kai taas tehnyt jonkin uuden ennätyksen. Urgen tapaan täälläkin päädyin syömään makkara-annosta omenakuorrutuksella, merkillinen yhteensattuma, ehkä se on paikallinen perusjuttu. Sorrento Valley (San Diego), Wine Sellar, 29.1.2013.
En ole varma onko tämä aivan sama kuin yleisemmin Green Flash Imperial IPAna tarjoiltu, panimolla tarjolla vain 4th Anniversary Ale 2006 -versiota, jonka speksit kyllä samoilta vaikuttaa. Lähellä ainakin ollaan, 9,4%. Voimakasta katkeroa heti tarjolla, ainakaan tämä ei ole sama kuin reissun alkuvaiheessa Downtown Johnny Brownissa saatu DIPA-maistiainen, joka oli huomattavan pehmeämpi. Karkeutta tuntuu olevan liikaa, jopa yrttisyyttä, jollaiseen ei täällä ole törmännyt. Liian kylmääkin, tämä oli selvä pettymys. Pullossa Suomessa jostain syystä kolisi paljon kovempaa. Cigar Cityn kanssa yhteistyössä tehty Candela Rye Barleywine hieman kiinnostaisi, mutta raskasta jatkaa seisaallaan notkumista. Mira Mesa (San Diego), Green Flash, 29.1.2013.
Kaikkea tarjolla olevaa ei ehdi maistaa, todella vaikea valinta. Monia olen jo tälläkin turneella kokeillut, joten ne ainakin voi ohittaa. Maustetut chilijutut ja belgit voi myös eliminoida. Pilsit eivät ole San Diegossa suosiossa, joten ilahduttavaa nähdä vihreän salaman ainakin yrittävän. Viljainen ja tuore, katkeron vetoa on, ei hullumpaa, 5,3%. Ruohoinen runko, kohtuutäyteläinen, jotenkin ei kuitenkaan "oikeaa". Raaka-aineet todennäköisesti poikkeavat totutuista. Ensimmäiset naiset saapuivat tasting roomiin, jossa vain seisomapaikkoja. Melko ekstreemi paikkahan tämä on. Lost Abbeyn tapaan tännekin pysäköi pihalle ruokarekka, nyt olisi tarjolla uusiseelantilaistyylisiä meat pie -pläjäyksiä. Mira Mesa (San Diego), Green Flash, 29.1.2013.
Stonen tapaan Green Flash on jo ohittanut aaltopeltivaiheen, tehdas näyttää lasipalatsilta. Nyt majoitustakin tarjolla varsin lähellä Sorrento Valleyn puolella, mutta kävelyetäisyydellä ei oikeastaan muita kohteita. Vieressä samalla Mira Mesan kulmalla kyllä uusi panimo Wet 'n' Reckless, mutta se ei tiistaina auki monien muiden panimoiden tapaan. Green Flashin tasting room suoraan pullotuslinjan laatikkopakkausosan vieressä, meteli sen mukainen. Aivan tämmöiseen en ole ennen törmännyt. Käsityötä jäljellä paljon ainakin laatikoiden sulkemisessa ja näyttää olevan raakaa fyysistä nopeaa hommaa Palate Wrecker -keissejä lähtee konttikaupalla. Maisteluhuoneessa 25 olutta tarjolla plus tämä cask-versio perus-IPAsta. Intensiivistä trooppista hedelmää, hyvin kuiva, hyvin pihkainen, pehmeä, jälkimaku ei voimakkaimpia, brittityyppistä kapeaa tyyliä. Pullossahan tämä on joskus ollut Euroopassa lähes vaisu, mutta tuoreimmassa muodossaan kyllä rokkaa, vaikkei aivan eliittijoukkoon kohoakaan. Mira Mesa (San Diego), Green Flash, 29.1.2013.
Tämä on perinnetietoinen tupla-IPA Pliny the Elderin hengessä uudelta tekijältä, 8,1%. Raikasta sitrusta, greippiä lähinnä, tanakka runko ja hitaasti kiihdyttävä katkero. Erinomainen, joskaan ei kovin omaperäinen suoritus. Valmistaja siis nimeltään Acoustic Ales Brewing Experiment. Rancho Bernardo (San Diego), Urge, 29.1.2013.
Urge on San Diegon kuuluisin gastropub, vasta pari vuotta vanha, sijaitsee kaupungin alueen pohjoislaidalla Rancho Bernardossa. Downtowniin matkaa ainakin 30 km. Nokian San Diegon toimisto aivan lähellä freewayn toisella puolen. Yli 40 hanaolutta, muutama harvinaisuus. Tarjolla esim. Tupla-IPAa Acoustic Ales Brewing Experimentilta ja Latitude 33sta. Päädyin ottamaan omalaatuisen omenan ja makkaran yhdistelmän ruokajuomaksi jo tutun panimon Mother Earthin skottilaiselta kuulostavaa tavaraa, olut on kuitenkin IPAksi luonnehdittu baarin listalla. Hieman karkean hedelmäinen, tuntuu kevyemmältä kuin 6,8%. Katkeroa on vähän, varmaankin suunniteltu jotenkin IPA-normista poikkeavaksi, mutta lopputulos ei oikein vakuuttava. Rancho Bernardo (San Diego), Urge, 29.1.2013.
Kun olin kulmilla liikkumassa, pyörähdin katsomassa Raymond Chandlerin kämppää La Jollassa osoitteessa 6005 Camino de la Costa. Rikoskirjallisuusjumala Chandlerhan pakeni tänne toisen maailmansodan jälkeen 1946 Hollywoodin hulinaa ja kuolikin täällä 1959. Talo on siistin näköinen, luultavasti ei kuitenkaan alkuperäisessä asussaan. Merinäköalaa löytyy, katu kulkee kyllä talon ja jyrkän rantatörmän välissä. Täällä syntyi siis mm. The Long Goodbye. Ei nykyäänkään mitenkään huonoa aluetta, täällä voisi itsekin viihtyä.
Tämä on ilmeinen rinnakkaistapaus aiemmin tsekatulle Sea Monsterille. Imperial Coffee Porter, 10%. Varmaankin vaniljaa ja muita makeutusaineita todella vahvasti, mutta tämä sentään hakkaa kevyesti minttuoluen. Paahtomallas nimittäin jyrää vahvasti ja jälkimaussakin on katkeruutta. Silti melko brutaali, liian kylmä tarjoilu. Sea Monsterin samettisen viekoittelevuuden tasolle ei nouse, liikaa siirappia tulee väistämättä ilman finesseä. Pacific Beach (San Diego), Pacific Beach Tap Room, 28.1.2013.
Tämä sandiegolaispanimo uhkasi jäädä turneella tsekkaamatta, joten nappasin nyt panimon jouluoluen. Yönmusta, 7,4%, minttustoutin luonnehdinta ei ihmeempää lupaa ja sitä itseään on makukin. Harmi, että ei sattunut mielenkiintoisempaa eteen tältä suunnalta. Kaikki vivahteet on pilattu rajulla minttuarsenaalila. Olipa melkoinen harhaisku. 50 vuotta ja edelleen pelkkää haparointia. Ehkä alkuperäinen suunnitelma juoda pelkkiä IPOja olisi sittenkin ollut näppärämpi. Vaihtoehtona tälle slotille oli nimittäin pohjoiskalifornialainen Lagunitas Maximus IIPA, joka olisi taatusti tyydyttänyt enemmän. Lähituotantouskollisuus matkakohteelle kusaisi pahasti kintuille. Harvinainen tapaus, en pystynyt juomaan annosta kokonaan. Pacific Beach (San Diego), Pacific Beach Tap Room, 28.1.2013.
Tämä PBTP-baari on varsinaisesti syynä, miksi parkkeerasin tänään Pacific Beachiin. Vaikka siis jo muutakin mielenkiintoista löytyi. Tilava suorakulmainen tila, tiski tekee erikoisen T-kuvion. Tämä Surf's Up on juuri se Green Flashin 8th Anniversary Ale, jonka missasin lauantaina San Marcosin Churchill'sissä. Onnellinen päätös siis draamalle, 7%, sitruksinen, täyttä greippiä, pelkkää katkeron katkeraa huumaa. Mutta silti hieman karkeaa, ei oikein parhaiden tasolle kohoa. Yllättävähkö takaisku, Green Flash ei täällä paikan päällä ole juuri horjahdellut. Pacific Beach (San Diego), Pacific Beach Tap Room, 28.1.2013.
Pacific Beachin toinen panimo on pitemmän linjan toimija eikä erityisen maineikas. Pakko kuitenkin pistäytyä, koska satuin majailemaan viereisen rakennuksen rantahotellissa. Ei tarjolla perus-IPAa, tämä seksiä holtittomasti harrastava versio selvästi tuplalukemissa, 8,3%. Kypsää hedelmää, pihkaa, katkeroa massiivisesti. Loistava olut, hyvin täyteläistä hedelmää, hyvin tuore, jälkimaku kestää todella pitkään. Tämä ei kalpene yhtään klassikkojen rinnalla, hieno yllätys. Nettiarvioita löytyy niin vähän, että ilmeisesti aivan uusi olut. Sanoisin kylmästi, että parempi kuin Stone Ruination. Kivisellä tiskillä viereinen kaveri Wisconsinista kiskoo Miller Litea. Upea siisti rantabaari, katolla patioita, joista parempi merinäköala. Sijainti ei siis aivan veden äärellä vaan toisessa rivissä. Pacific Beach (San Diego), Pacific Beach Ale House, 28.1.2013.
Belgeiltä on vaikea välttyä, Amplifiedin toinen olut on huippuvahva quadrupel, 13,1%. Hyvin makea, alkoholi paistaa läpi, ei munkkien aikaansaamaa anislakritsaa juuri sanottavasti. Aurinko paistaa Tyynellä merellä, mutta tuuli on varsin viileä. Täälläkin ovet auki patiolle kohti merta, joten tunnelma lähinnä hyytävä. Olut sentään lämmittää havumetsien miestä. Tai ehkä tuomitsin surffaajien munkkituotoksen liian äkkiä, lämmetessään olut alkaa kerätä mausteisuutta, juuri aniksen suunnalta. Mutta tällaiset oluet ovat mausteliköörien ystäville, malt & hop -uskovaisia ne eivät puhuttele. Enkelimäisen tarjoilijatytön asusteratkaisu ansainnee maininnan, ylisuuri t-paita, villatakki, mikroshortsit, isoille rei'ille revityt sukkahousut ja polvisukat. Kerrospukeutumista Kalifornian tapaan. Pacific Beach (San Diego), Amplified Ale Works / California Kebab, 28.1.2013.
Päivällä kunnon vuoristoajelua Mount Palomarissa, luntakin tuli vastaan. Nyt sitten jo rannalla Pacific Beachillä ja päivän ensimmäinen panimo, aivan uusi tapaus kebab-paikan yhteydessä, hieman hankala havaita ostarin kakkkoskerroksessa. Vain kaksi omaa olutta, tämä kevyempi maltainen 6-prosenttinen. Kaurastoutin tunnelmaa, varsin täyteläinen, kohtuullisen makea, vaikka tämä on ns. regular-versio. Olisi myös suklaalla makeutettu spesiaali, mutta sen skippaan. Humalointi minimissä. Pacific Beach (San Diego), Amplified Ale Works / California Kebab, 28.1.2013.
Motellin vieressä sattui sijaitsemaan pöyristyttävän laajavalikoimainen juomaputiikki, joten nyt vuorossa amerikkalaisen olutmatkailun definitiivinen peruskokemus, pullo-olut motellin muovimukista. Tällä reissulla ensimmäisen kerran tähän käsittelyyn päätyi tuntemattoman valmistajan IPA Los Angelesista, Glendalen liepeiltä. Yllättävän paljon on tullut vastaan L.A. -panimoiden oluita tällä turneella, skene on lopulta sielläkin intensiivistymässä mitä ilmeisimmin. 7% ,sitrusta, jotain trooppisempaakin, leipäistä mallasta ja näppärä katkero lopussa. Ei mikään ekstreemihirmu, humalaa enemmän painottuu keksityyppinen mallas. Kelpo käyttöolut keskivaativaan makuun, kyllä (populistinen) kansa tietää. Ja se juomakauppa oli tietysti auki sunnuntaina, tässä vaiheessa nimittäin kävi mielessä etäinen muistikuva suomalaisesta alkoholipolitiikasta, haha. Ostopaikka Escondido (San Diego), BevMo!
Vahva punainen Agoura Hillsistä, Los Angelesin luoteispuolelta, tyystin outo valmistaja. Siis imperial red, 9,8%, pehmeää hedelmää, mallasta ja toffeeta, ei kuitenkaan kovin makea. Reippaasti katkeroitu, väistämättä tykkään tästä enemmän kuin Stonen Epicistä. Jälkimaku ratkaisee, se on täyteläinen ja pitkään kestävä. Lievää happamuutta tai kypsän hedelmän jotain sivuvaikutusta havaittavissa. Sen takia tämä ei täysin toimi. Stone oli siinä, suunnaksi Escondidon Comfort Inn rinnettä alaspäin ja löytämääni kuivahkon joenuoman reunalla kulkevaa pyörätietä pitkin. Kyllä, Etelä-Kaliforniassakin voi olla pyöräteitä. Escondido (San Diego), Stone, 27.1.2013.
Viimeisin Stonen päivämääräoluista hanassa, kahta edellistä olen kokeillut pullossa, Pikimusta, 9,4%. Ei todellakaan mitään bulkkikamaa, lähiympäristön neidotkin ihmettelivät, mitä salaperäinen muukalainen hörppii. Mansikkaa, suklaata, paahtoa, lakritsaa, ei juuri belgihiivaa, vaikka vahva belgi kyseessä periaatteessa. Turboahdetulta imperial stoutilta tuntuu. Hyvin tanakkaa, hyvin monimuotoinen. Kohtuullisen kylmä, lämmetessä maitoinen happamuus kohoaa, mausteisuuttakin, inkiväärin kaltaista iljetystä. Katkerot ovat tässä vaiheessa jo eri ulottuvuudessa, joten niitä ei havaittavissa. Liian makea ja liian mausteinen minulle, mutta monet varmaan tykkäävät enemmän. Escondido (San Diego), Stone, 27.1.2013.
Tuskanpunainen väri, taitaa olla vasta noin toinen puukypsytetty olut turneella, 7,2%. Valmistaja luokittelee tämän löyhästi american strong aleksi, koska selvää tyylisuuntaa ei ole. Nyt siirrytään selvästi IPA-mukavuusalueeni ulkopuolelle. Sitrus on unohdettu, makeaa mallasta, marjaisuutta, puuta löytyy ja röyhkeä humalaräjähdys lopussa. Ehkä olisi kannattanut tsekata perus-arroganttikin omassa ympäristössään. Täytyy myöntää, että tämä innostaa enemmän kuin Stonen IPAt, jotka ehkä jäävät vertaistuottajien varjossa matalaprofiilisemmiksi. Tässä katkeroihin liittyy jotain tummaa uhkaavaa mausteisuutta, tammi ja mallas ovat anomalisoineet jotain perverssin nautinnollista nutsahtavaa pähkinäholtittomuutta. Noin vuosi sitten tämän oluen pulloversio Perämerellä laajensi tajuntaa, joten ei mikään ihme, että kolahtaa täälläkin. Identiteettiongelmaa pukkaa, olenko sittenkin enemmän pähkinähumalafriikki kuin sitrushumalafriikki? Tämä olut jää taistelemaan turneen paalupaikasta Alpine Pure Hoppinessin kanssa. Escondido (San Diego), Stone, 27.1.2013.
Vaalean meripihkan värinen olut, ei oikein ihan tupla-IPAn vahvuudessa, 7,7%. Hieman makeampi kuin perusversio, mutta mänty hallitsee taas kokonaisuutta. Nyt ei enää oikein jaksa luetella samoja adjektiiveja. Tämä on samaa kovaa tasoa muiden parhaiden sandiegolaisten india pale alejen kanssa. Escondido (San Diego), Stone, 27.1.2013.
Stonen panimo ei ollut kovin kaukana linnuntietä Escondidon motellistani, mutta suoraa reittiä ei ollut mäkisessä maastossa. Kävelyyn meni tavanomaiset puoli tuntia, vaihtoehtoisista reiteistä tuskin valitsin optimaalista, jouduin kipuamaan ylös ja alas kukkuloita. Sää nyt ihanteellinen, puolipilvinen +15 C, mukava viilentävä tuuli. Stone Brewing ei ole teollisuushalli, pikemminkin kartano, ei edes logoa ulkopuolella. Tein virheen kun tulin sunnuntaina, paikka aivan täynnä. Lopulta löysin ihmeellisellä tuurilla yhden tuolin patiobaarista, sisätilat muistuttivat muurahaispesää. Tämä on kuin craft beer resort, olutkulttuurimatkailijan huvipuisto. Ulkona rinteessä ekspansiivinen olutpuutarha, hotellikin on suunnitteilla. Stone on auki joka päivä, mutta monet pienemmät panimot vain viikonloppuisin. Nyt on vaikea keksiä olutohjelmaa maanantaiksi ja tiistaiksi, joten olisin voinut tulla tänne niinä päivinä. Aloittelijamainen virhe, mutta ei enää korjattavissa. Jengiä rahdataan kuulemma bussilasteittain San Diegosta tänne.
Hanavalikoimassa ei täälläkään mitään hätkähdyttävää erikoispläjäystä, joten päätin tsekata mielenkiintoisimmat perustuotteet nyt alkuperäisessä lähteessään. IPA on kauniin tummankeltainen, lähes vaaleanruskea, 6,9%. Pihkaisuus hallitsee, katkeraa vetovoimaa, raikastakin. Tungos on tietysti mielenkiintoinenkin kokemuksena, liian usein on tullut panimoissa yksinään istuttua. Täälläkin paljon vierailija-oluita. San Diegossa on leimallista craft-tuottajien yhteistoiminta, kokonaisetu nähdään tärkeämmäksi kuin keskinäinen nokittelu. Vieressä istunut telecom-kaveri kertoi Stonen levittävän pienempien Green Flashin ja Ballast Pointin oluita Kalifornian ulkopuolelle. Olutpaita on varma keino päästä juttusille amerikkalaisten kanssa, tänään Federal Jack's, Kennebunkport, Maine herätti telecom-äijän huomion. Kaveri ei kertonut firmaansa, Qualcomm tai Nokia se ei ollut, mutta suomalaisia Tero-kollegoja oli useita. Eilen Bell's-paitani keräsi Lost Abbeyssa entisiä ja nykyisiä michiganilaisia kuin kärpäsiä. Escondido (San Diego), Stone, 27.1.2013.
