keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Latitude 33 Double Hump


Huomasin tämän viinikaupan yhteydessä olevan craft beer barin kävellessä Green Flashiin. Tsekkasin nyt palatessa tarjonnan, kuusi hanaolutta, mutta kaikki pienimmiltä tuottajilta. Tämä paikka oli pitemmällä listallani, mutta sijainniksi luulin hieman erilaista. Tämä Latitude juuri se olut, jonka päivällä ohitin Urgessa. 10%, varsin samea, hedelmää tietysti, tuore vivahde, makeahko runko, mutta tiivis katkera loppuvienti. Ei parhaita, mutta erittäin hyvä. Viimeistely puuttuu kuitenkin. Ei muita asiakkaita tiistai-iltana, sijainti paikalla todella erikoinen toimistohelvetissä, ällistyttävää jos bisnes luistaa. Ei nimittäin ollenkaan after office -jengiä. Jutustelin pitkään nuoren baarimestarin kanssa, hämmästyi kun tunnuin tuntevan San Diegon olutskeneä yhtä hyvin, useimmat suositelluista paikoista jo tsekattu. Ocean Beachin nuudelipaikka tuli nyt vahvemmin omalle loppulistalleni hänen vaikutuksestaan. San Diegon Bottlecraft-kaupassa olisi ilmeisesti ollut hyvä baarikin, sen onnistuin missaamaan. Kaveri aikoi kiertää kesällä Eurooppaa suunnalla Tsekki, Baijeri, Belgia, Bambergia yritin suositella, mutta 10 päivän kokonaiskestolla tuskin onnistuu, kun lähtö ja paluu Amsterdamista. Hämmentävästi tämä Chris oli myös soccer-fani, Lionel Messi on kai taas tehnyt jonkin uuden ennätyksen. Urgen tapaan täälläkin päädyin syömään makkara-annosta omenakuorrutuksella, merkillinen yhteensattuma, ehkä se on paikallinen perusjuttu. Sorrento Valley (San Diego), Wine Sellar, 29.1.2013.
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , ,

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mieti, kun kippaat neljä isoa tuoppia 10% olutta päivässä, niin se vastaa kahta viinipulloa. Aikamoista dokaamista !

30. tammikuuta 2013 klo 17.26
Jimbo kirjoitti...

No jopas on "aikamoista", kuten totesi Anonyymi (alkoholisti?), joka kommentoi Arden ansiokasta olutmatkailuraportointia laskien prosentteja ja päiväannoksia. Uskoisinpa Arden olevan liikenteessä suurella intohimolla haluten tutustua mahdollisimman moneen mielenkiintoiseen panimoon ja toki samalla niiden tuotoksiin, mutta aika vaikea tuota on dokaamiseksi tunnistaa. Parhaiten asiaan voi toki suhtautua huumorilla, kuten hikipedia: "Dokaaminen, kuten jotkut ovat vahingossa luulleet, ei ole sama asia kuin ryyppääminen, joka on urheilulaji. Dokaaminen viittaa toimintaan, jossa henkilö ostaa mahdollisimman paljon alkoholia saavuttaakseen mahdollisimman tukevan humaltumistilan mahdollisimman pitkäksi aikaa mahdollisimman lyhyessä ajassa."

Voi tietysti olla, että Arde pisti meille suomalaisille olutfaneille - jotka tätä blogia tiiraavat haikeamielisinä ja hienoista kateutta tuntien, mutta kuitenkin innoissaan, koska itsekin tietysti vastaavanlaisella reissulla haluaisivat olla - hieman itsetutkiskelua trolliviestin muodossa :) Ei se nyt kovin pahankuuloista toimintaa ole, jos viettää rentoja päiviä, syö hyvin ja nautiskelee rauhalliseen tahtiin loistavia oluita upeissa miljöissä.

Oma käsitykseni dokaamisesta on jotain aivan muuta kuin Arden reissu. Siitä tulikin mieleen poikani huvittava kommentti tuossa männäpäivänä, kun tilasin ulkomailta olutlastin, jotta saisi maistella eri laatuja kuin mitä alkoholimonopolimme tarjoaa. Poika totesi äidilleen: "isi tilasi ulkomailta viinaa". No, ehkä totuus kuullaan lasten suusta, vaikka tilasinkin ne makujen ja kokemusten vuoksi.

Kiitoksia siis omasta puolestani loistavan reissusi raportoinnista Arde, jatka samaan malliin!

30. tammikuuta 2013 klo 20.44
Ari Juntunen kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
31. tammikuuta 2013 klo 0.02
Ari Juntunen kirjoitti...

Otan mielelläni paheksuntaa vastaan. Suomessa olisi ehkä kuitenkin vähitellen opittava elämään omaa elämäänsä eikä jatkuvasti tarkkailemaan toisia. Tässähän on nyt kyseessä monta vuotta hiotun unelman toteutus menossa.

31. tammikuuta 2013 klo 3.14
Jimbo kirjoitti...

Paheksunta on toki sallittua, harrastan sitä itsekin - varsinkin itseeni. Mutta väittäisin, että on aika kaukana "dokaamisesta" tilanne, jossa olutmatkailee, päivät on pyhitetty siihen, että tutustutaan paikkoihin ja syvennytään oluihin, mihinkään ei ole kiire, ehditään syödä ja levätäkin.

Itsellä tuo oluiden maistelu ja nautiskelu menee turhan usein dokaamiseksi siksi, että aikaa ja mahdollisuuksia päivätyön ja lapsenhoidollisen lähes-täysvastuun ohessa ei ole hirveästi, joten sitten kun on suotu mahdollisuus, niin sen (yhden illan) käyttää sitten hieman liiankin pitkän kaavan kautta.

Hienoa, että olet päässyt toteuttamaan unelmaasi, toivottavasti uudet odottavat sitten nurkan takana (koska unelmathan on tehty tavoiteltaviksi - ja jotkut niitä pääsevät toteuttamaankin...)

31. tammikuuta 2013 klo 7.40

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)