George Stevens: A Place in the Sun

Muistan hyvin, kun 1980-luvun alkupuolella silloinen sensuuripäällikkö ja aiempi tähtikriitikko Jerker A. Eriksson oli puhumassa amerikkalaisesta elokuvasta Oulun Elokuvakeskuksessa. Illan elokuvana oli Raoul Walshin Captain Horatio Hornblower, jonka Eriksson lyttäsi suorasukaisesti, tavallaan ymmärrettävästi mutta hieman kohtuuttomasti. Eriksson on klassisen brittikoulukunnan miehiä, jota vielä siinä vaiheessakin jäyti ranskalaisen nouvelle vaguen auteur-teoria. Auteuristien mielestä Walsh on auteur, joten jokainen Walshin elokuva on mestariteos. Ei kuulosta järkevältä tuon Gregory Peck -jäykistelyleffan yhteydessä, mutta on elokuvalla ansioitakin, jotka Eriksson ohitti. Kun Pentti Kejonen kysyi kaikkein parasta amerikkalaista elokuvaa, Erikssonin vastaus oli Stevensin A Place in the Sun.

Meni aika kauan ennen kuin onnistuin itse näkemään tämän elokuvan. Vakuuttava teos, mutta väistämättä käteen jäi pienoinen pettymys Erikssonin suitsutuksen jälkeen. En pitänyt silloin, enkä pidä nytkään tätä kovimpana Hollywoodin tuotannosta. Mutta onhan Stevensin ykköstykki todella tyylikäs ja klassinen amerikkalaisen unelman kiteytys hurjana melodraamana. Vastakkainasettelu on aika raskaskätistä, mutta siitähän kunnon draama syntyy. Tarina on edelleen intensiivinen, jääkaapilla ei muista käydä tätä katsoessa. 

Olen jo nähnyt tämän niin monta kertaa, että huomio kiinnittyy yksityiskohtiin. Elizabeth Taylorin yliluonnollista kauneutta on tietysti mahdotonta ohittaa ja Montgomery Cliftin motivaatio on itsestäänselvää. Mielenkiintoisesti Raymond Burrin henkilöhahmon nimi on Marlowe Chandler-henkisesti ja Elizabeth Taylor esittää Angela Vickersiä. Martha Vickers oli unohtumaton näyttelijä Chandlerin Big Sleepin Hawks-versiossa Carmen Sternwoodina. Miss Harperin roolissa Stevensin leffassa muutaman sekunnin vilahtava Kasey Rogers näyttää aivan Big Sleepin Dorothy Malonelta. Elokuva on kuvattu Kaliforniassa, mutta fiktiivinen Warsaw County vie ajatukset Wisconsinin järviseudun Warsawiin. Ilmeisesti Wisconsin-yhteyttä ei ole, vaikka jossain Chicagon lähellä ehkä liikutaan. Theodore Dreiserin pohjaromaani tapahtuu New Yorkin osavaltiossa. Montgomery Cliftin kasvoissa on vahvoja arpia, mutta ne kuulunevat roolihahmoon, Cliftin auto-onnettomuus tapahtui vasta viisi vuotta myöhemmin.